20.11.2022 Tuomiosunnuntai
Tässä
Herra, tiedän, että meidän välillemme ei tarvita sanoja. Sinä näet sydämeeni. Sinä tiedät toiveeni ja kaikki tarpeeni. Ja kaikki pelkoni.
– – –
Haluan olla sinun käsissäsi. Kuuntelen sinua.
Sana
”Kun Ihmisen Poika tulee kaikessa kunniassaan kaikkien enkeliensä kanssa, hän istuutuu loistavalle valtaistuimelleen. Kaikki kansat kootaan hänen eteensä, ja hän erottelee ihmiset toisistaan niin kuin paimen erottelee lampaat vuohista. Hän asettaa lampaat oikealle ja vuohet vasemmalle puolelleen. Sitten kuningas sanoo oikealla puolellaan oleville: ’Tulkaa te, jotka Isäni on siunannut! Saatte periä valtakunnan, joka on ollut valmiina teitä varten maailman perustamisesta alkaen. Te annoitte minulle syötävää, kun minulla oli nälkä. Te annoitte minulle juotavaa, kun minulla oli jano. Te otitte minut luoksenne, vaikka olin teille vieras. Te annoitte minulle vaatteet, kun olin alaston. Te huolehditte minusta, kun olin sairas. Te tulitte katsomaan minua, kun olin vankilassa.’
Siihen oikeamieliset vastaavat: ’Herra, milloin me muka näimme sinut nälissäsi ja annoimme sinulle ruokaa? Milloin näimme sinut janoissasi ja annoimme sinulle juotavaa? Milloin näimme sinut vieraana ja otimme sinut luoksemme? Milloin näimme sinut alastomana ja annoimme sinulle vaatteet? Milloin näimme sinut sairaana tai vankilassa ja tulimme luoksesi?’
Kuningas vastaa heille: ’Minä vakuutan teille: sen, minkä te teitte yhdelle näistä huono-osaisista veljistäni ja sisaristani, te teitte minulle.’
Sitten hän sanoo vasemmalla puolellaan oleville: ’Menkää pois luotani, te kirotut! Menkää ikuiseen tuleen, joka on sytytetty Paholaiselle ja hänen enkeleilleen. Te ette antaneet minulle syötävää, vaikka minulla oli nälkä. Ette antaneet minulle juotavaa, vaikka minulla oli jano. Ette ottaneet minua luoksenne, vaikka olin koditon. Ette antaneet minulle vaatteita, vaikka olin alaston. Ette huolehtineet minusta, vaikka olin sairas ja vankilassa.’
Silloin hekin sanovat: ’Herra, milloin muka näimme sinut nälissäsi tai janoissasi tai kodittomana tai alastomana tai sairaana tai vankilassa, emmekä auttaneet sinua?’ Siihen kuningas vastaa: ’Minä vakuutan teille: sen, minkä te jätitte tekemättä yhdellekin näistä pienimmistä, te jätitte tekemättä minulle.’
Niin he lähtevät kärsimään ikuista rangaistusta, mutta oikeamieliset lähtevät ikuiseen elämään.” (Matt. 25:31–46)
Keskustelu
Keitä vertauksen huono-osaiset mielestäni ovat? Alkukristillisyyden kiertäviä sananjulistajia, yleensä Jeesukseen uskovia, kaikkia hädässä olevia, vai keitä?
Mitä minussa herättää vertauksessa esiintyvä ajatus, että on olemassa ikuinen rangaistus ja ikuinen elämä? Kerron ajatuksistani Jeesukselle.
Missä kohdin samaistun tekstin puutteenalaisiin, nälkäisiin, janoisiin, kodittomiin, alastomiin, sairaisiin, vangittuihin? Mitä Jeesus silloin minulle sanoo?
Näkökulma tekstiin
Joidenkin tutkijoiden mielestä vertaus on vastaus Matteuksen evankeliumin ensimmäisten, juutalaista syntyperää olevien uskovien kysymykseen siitä, mitä aikojen lopussa tapahtuu pakanoille. He uskoivat, että vain Israel on valittu ja kutsuttu ja pelastuu; vertauksessa Jeesus kertoo, että kaikkien kansojen joukossa on kutsuttuja ja valittuja. Tähän suuntaan ajattelivat myös jotkut rabbit sanoessaan, että pakanat tuomitaan tekojensa mukaan, koska heillä ei ole sovittavaa uhria eikä lakia valaisemassa elämäänsä.
Tästä eteenpäin
”Me tiedämme siirtyneemme kuolemasta elämään, sillä me rakastamme veljiämme ja sisariamme. Se, joka ei rakasta, pysyy kuoleman vallassa. Jokainen, joka vihaa veljeään tai sisartaan, on murhaaja. Ja niin kuin tiedätte, ikuinen elämä ei kuulu murhaajalle. Olemme oppineet tuntemaan rakkauden siitä, että Jeesus antoi henkensä meidän puolestamme. Niinpä meilläkin on velvollisuus antaa henkemme veljiemme ja sisariemme puolesta. Miten Jumalan rakkaus voisi pysyä kenessäkään hyväosaisessa, joka sulkee sydämensä puutetta kärsivältä veljeltään tai sisareltaan?” (1. Joh. 3:13–17.)
Millainen rukous sydämessäni lähden tästä eteenpäin?