17.11.2022 Torstai
Tässä
Sinusta, Jumala, kaikki on lähtöisin, sinun kauttasi kaikki kulkee, ja sinuun kaikki palaa (Room. 11:36).
– – –
Aina silloin tällöin havahdun siihen, että haluaisin ymmärtää, mistä tässä kaikessa on kyse. Osaselityksiä kyllä löydän, huomatakseni taas pian, että ne eivät riitä. Jumala, jään eteesi ymmärtämättömänä ja tietämättömänä.
Sana
Kun Jeesus lähestyi kaupunkia ja näki sen, hän alkoi itkeä sen vuoksi ja sanoi: ”Tietäisitpä sinäkin tänä päivänä, mikä toisi sinulle rauhan. Se on kuitenkin salassa sinun silmiltäsi. Koittaa näet aika, jolloin vihollisesi saartavat sinut ja rakentavat ympärillesi vallin. He ahdistavat sinua joka puolelta ja murskaavat sinut ja sinun lapsesi maan tasalle. Sinuun ei jätetä kiveä kiven päälle, koska et ymmärtänyt tarttua tilaisuuteesi.” (Luuk. 19:41–44)
Keskustelu
Juuri ennen kuin Jeesus itki Jerusalemin tähden, hänen saapumisensa kaupunkiin oli muodostunut varsinaiseksi kansanjuhlaksi: ”Siunattu se, joka tulee, kuningas Herran nimissä! Taivaassa rauha ja korkeuksissa kirkkaus!” (Luuk. 19:38.) Voi jopa ajatella, että Jeesus itki ratsastaessaan aasilla samaan aikaan, kun kansa hurrasi ympärillä. Katkelmien tunneskaala on melkoinen, riemullista ylistystä ja pohjatonta surua. Miten minä selviän ailahtelevista tunteistani, vaikka ne eivät näin äärimmäisiä olisikaan? Miten käsittelen niitä Jumalani edessä?
Mitä heprealaiskirjeen sanat puhuvat minulle: ”Jos tänä päivänä kuulette Jumalan äänen, älkää kovettako sydäntänne” (Hepr. 4:7)?
Mihin tilaisuuteen minun kannattaisi seuraavaksi tarttua? Mitä apua tarvitsen Jumalalta tähän?
Näkökulma tekstiin
Historiasta tiedämme, että Tituksen johtama Rooman armeija valtasi Jerusalemin vuonna 70. Kaupunki tuhottiin miltei kokonaan, temppeli poltettiin ja valtava määrä kaupungin asukkaita tapettiin. Pari tuhatta vuotta myöhemmin kansallissosialistien ja Hitlerin toimeenpanemat käsittämättömän julmat juutalaisten joukkomurhat eivät nekään tehneet juutalaisesta kansasta loppua. Kärsimys oli suunnatonta ja selittämätöntä. ”Miljoonat kynttilät palavat sen avun muistoksi, jota ei koskaan tullut”, laulaa juutalainen Leonard Cohen viimeisellä albumillaan You want it darker (”Million candels burning for the help that never came”).
Tästä eteenpäin
”Herra, sydämeni ei ole korskea eivätkä silmäni ylpeät. Minä en ole tavoitellut suuria, en pyrkinyt liian korkealle. Ei, olen löytänyt rauhan, mieleni on tyyni. Niin kuin kylläinen lapsi lepää äitinsä sylissä, niin on minun mieleni levollinen. Israel, pane toivosi Herraan nyt ja aina!” (Ps. 131:1–3.) Nyt panen toivoni sinuun, Jumala.