15.11.2022 Tiistai

Tässä

 

”Vaikka nousisin lentoon aamuruskon siivin tai muuttaisin merten taa, sielläkin sinä minua ohjaat, talutat väkevällä kädelläsi” (Ps. 139:9–10).
– – –
Etsi minua, ohjaa ja taluta.

 

Sana

 

Jeesus jatkoi matkaa ja kulki Jerikon halki. Kaupungissa asui mies, jonka nimi oli Sakkeus. Hän oli tullimiesten johtaja ja hyvin rikas. Sakkeus yritti päästä näkemään Jeesuksen, mutta pienikokoisena hän ei nähnyt mitään väkijoukon takaa. Niinpä hän juoksi muiden edelle ja kiipesi sykomoripuuhun nähdäkseen Jeesuksen, koska tiesi tämän kulkevan sitä kautta. Kun Jeesus tuli kohdalle, hän nosti katseensa ja sanoi: ”Sakkeus, tule kiireesti alas. Minun pitää majoittua tänään sinun taloosi.”
Sakkeus laskeutui kiireesti ja toivotti Jeesuksen riemuissaan tervetulleeksi. Kaikki, jotka näkivät tämän, sanoivat paheksuen: ”Meni sitten majoittumaan syntisen miehen luokse.” Mutta Sakkeus astui esiin ja sanoi: ”Herra, minä annan puolet omaisuudestani köyhille. Jos olen kiristänyt joltakulta ylimääräistä, maksan sen takaisin nelinkertaisesti.” Jeesus sanoi: ”Tänään tämän talon väki on pelastunut. Onhan Sakkeuskin Abrahamin jälkeläinen. Ihmisen Poika tuli etsimään ja pelastamaan nimenomaan sen, joka on kateissa.” (Luuk. 19:1–10)

 

Keskustelu

 

Mikäli Luukkaan kertomus seuraa kronologisesti Jeesuksen matkaa Jerikon kautta, sokean äskettäinen parantaminen kaupungin muurien ulkopuolella oli varmasti nostattanut Jeesuksen seuraajien tunnelmaa entisestään. Liityn mielikuvituksessani Jeesusta seuraavaan joukkoon. Mitä aistin?
Eläydyn Jeesuksen ja Sakkeuksen kohtaamisen hetkeen. Mitä tunteita Sakkeus mahtoi kokea tilanteessa? Miten paikalle kokoontuneet kokivat tilanteen? Miten minä?
Tunnistanko itseni ihmisten ja Jeesuksen katseilta piiloutuneessa Sakkeuksessa? Annan Jeesuksen pysähtyä myös minun kohdallani, löytää minut piilopaikastani ja kiinnittää katseensa minuun. Mitä hän minulle sanoo?

 

Näkökulma tekstiin

 

Sykomoripuu, vanhemmissa Raamatun käännöksissä metsäviikunapuu, voi kasvaa 15 metriä korkeaksi. Sitä on viljelty sen hedelmien takia jo tuhansia vuosia. Puu haarautuu toisinaan aivan tyven tuntumasta, jolloin siihen on helppo kiivetä.
Tove Janssonin kirja Näkymätön lapsi on kuin kaukainen toisinto Sakkeus-kertomuksesta: rakkaus tekee ihmisen näkyväksi.

 

Tästä eteenpäin

 

Jumala, sinä et ole kuolleiden Jumala, vaan elävien. Sinulle kaikki ovat eläviä. (Luuk. 20:38.) Myös minä, myös tänään.