7.11.2022 Maanantai

Tässä

 

Jumalan armollisuus ylittää moninkertaisesti minun omat ponnistukseni tulla hyväksi ja hyväksytyksi.
– – –
Jumala, hyvyys, kaiken hyvän lähde ja lahjoittaja. Olen tässä, sinua oppimassa.

 

Sana

 

Jeesus sanoi oppilailleen: ”Houkutusten täytyy tulla, mutta voi sitä, jonka kautta ne tulevat! Hänelle olisi parempi tulla heitetyksi mereen myllynkivi kaulassaan, kuin että hän houkuttelisi ketään näistä pienimmistä. Olkaa varuillanne!
Jos veljesi tekee väärin, pidä hänelle puhuttelu. Jos hän on pahoillaan, anna hänelle anteeksi. Vaikka hän tekisi väärin sinua kohtaan seitsemästi päivässä ja tulisi seitsemästi pahoittelemaan, anna hänelle anteeksi.”
Apostolit sanoivat Herralle: ”Anna meille suurempi usko!”
Herra vastasi: ”Jos teidän uskonne olisi edes sinapinsiemenen kokoinen, te voisitte sanoa tälle mulperipuulle: ’Nouse juurinesi maasta ja istuta itsesi mereen’, ja se tottelisi teitä.” (Luuk. 17:1–6)

 

Keskustelu

 

Jeesus kehotti oppilaitaan olemaan varuillaan houkutusten varalta. Raamatun alkulehdiltä luemme: ”Herra kysyi Kainilta: ’Miksi sinä suutuit ja katselet synkkänä maahan? Jos teet oikein, voit kohottaa katseesi, mutta jos et tee, on synti ovella vaanimassa. Sinua se haluaa, mutta sinun on pidettävä se kurissa.’” (1. Moos. 4:5–6.) Mikä synti minua tavallisimmin haluaa? Miten pidän sen kurissa?
Jumala ei ole kitsas anteeksiannossaan. Onko minun helppo antaa anteeksi, entä pyytää?
Mihin minä tarvitsen uskoa?

 

Näkökulma tekstiin

 

Jeesus ei vastaa suoraan, ei sanoin eikä teoin opetuslasten pyyntöön ”Anna meille suurempi usko!” vaan antaa heille omalaatuisen vastauksen sanomalla, että vähäinenkin usko voi tehdä inhimillisesti mahdottomia, tehdä merestä puutaimikon.

 

Tästä eteenpäin

 

Vaikka voisin siirtää vuoria uskoni voimalla, en olisi mitään ilman rakkautta (jakeen 1. Kor. 13:2 mukaan). Tarvitsen rakkautta, sekä elääkseni että ollakseni iloksi ja hyödyksi myös muille.