2.11.2022 Keskiviikko

Tässä

 

Tiedän, että on ollut aikoja, jolloin sinä, Jumala, kannoit minua ja autoit kulkemaan pimeiden päivien läpi. Kiitos noista hetkistä.
– – –
Kanna minua tänäänkin.

 

Sana

 

Jeesuksen mukana kulki paljon ihmisiä. Hän kääntyi ja sanoi heille: ”Minun oppilaani ei voi olla kukaan, joka ei vihaa isäänsä, äitiään, vaimoaan, lapsiaan, veljiään ja sisariaan ja vieläpä omaa elämäänsäkin. Minun oppilaani ei voi olla kukaan, joka ei kanna ristiään ja seuraa minua.
Jos joku teistä aikoo rakentaa tornin, hän varmaankin istuutuu ensin laskemaan kustannukset. Sitten hän harkitsee, onko hänellä varaa rakentaa torni valmiiksi. Muuten voisi käydä niin, että työt pitäisi jättää kesken, vaikka perustukset olisi jo tehty. Silloin ihmiset alkaisivat pilkata häntä: ’Mies tuossa alkoi rakentaa, mutta valmista ei tullut!’
Tai jos kuningas on lähdössä sotaan toista kuningasta vastaan, eikö hän ensin harkitse, pystyykö hän voittamaan 10 000 sotilaallaan vihollisensa 20 000 sotilasta? Jos hän ei siihen pysty, hän lähettää neuvottelijoita hieromaan rauhaa, kun vihollinen on vielä kaukana.
Sama koskee kaikkia teitä: se, joka ei luovu koko omaisuudestaan, ei voi olla minun oppilaani.” (Luuk. 14:25–33)

 

Keskustelu

 

Jeesus istuu viereeni, pyydän häneltä selitystä minua tekstissä vaivaaviin seikkoihin.
Miten minä kannan ristiäni ja seuraan Jeesusta?

 

Näkökulma tekstiin

 

Tekstin vakavat sanat Jeesus sanoo keskellä galilealaisten riemumarssia Jerusalemiin pääsiäisjuhlille. Ilmeisesti moni kulkijoista ajattelee, että olemme kaikki matkalla Jeesus Nasaretilaisen, Kristuksen, suureen voitonjuhlaan. Jotkut tutkijat antavat ymmärtää, että tekstin voimalliset ilmaukset voisi ajatella seemiläisen puhetavan ilmauksiksi, jotka länsimaiselle ajattelulle käännettynä kuuluisivat näin: minä rakastan/vihaan = asetan tuon tämän edelle. Vihaaminen on tällöin verbi, jolla ilmaistaan vähemmän rakastamista ja jonkun siteestä vapautumista. Vastaava kohta Matteuksen evankeliumissa kuuluukin: ”Joka rakastaa isäänsä tai äitiänsä enemmän kuin minua…” (Matt. 10:37). (G. B. Caird, The Gospel of Saint Luke.)

 

Tästä eteenpäin

 

Mistä olen valmis luopumaan, mistä en? Mitkä ajatukset ja tunteet pyrkivät juuri nyt pukeutumaan rukoukseksi?