30.10.2022 21. sunnuntai helluntaista

Tässä

 

Hiljennän itseni hetkeksi ja uskon, että sinä, Jumala, olet läsnä. Minulle. Tässä ja nyt.
– – –
Sinä olet läsnä siinä, mitä teen, ihmisissä, joita tapaan, tilanteissa, jotka päivittäin tulevat vastaan.

Sana

 

Jeesus jatkoi vertauksiaan ja sanoi heille: ”Taivaiden valtakuntaa voi ajatella näin: Kuningas järjesti häät pojalleen. Hän lähetti palvelijansa kutsumaan vieraita häihin, mutta kutsutut eivät halunneet tulla. Kuningas lähetti toisia palvelijoita ja käski heidän sanoa kutsutuille: ’Olen valmistanut aterian. Härät ja lihaviksi syötetyt vasikat on teurastettu, ja kaikki on valmiina. Tulkaa häihin!’ Kutsutut eivät kuitenkaan välittäneet kutsusta vaan lähtivät kuka minnekin, joku pellolleen, joku liikkeeseensä. Toiset kävivät käsiksi palvelijoihin ja pahoinpitelivät ja tappoivat heidät. Silloin kuningas raivostui ja lähetti sotajoukkonsa tuhoamaan tappajat ja polttamaan heidän kaupunkinsa. Sitten hän sanoi palvelijoilleen: ’Häät ovat valmiina, mutta kutsutut eivät olleet kutsun arvoisia. Lähtekää siis kaupungin porteille ja kutsukaa häihin kaikki, jotka vain löydätte.’ Palvelijat lähtivät ja kokosivat kaikki, jotka he löysivät, niin hyvät kuin pahatkin. Hääpaikka täyttyi ruokailijoista.
Kun kuningas meni katsomaan vieraita, hän näki miehen, joka ei ollut pukeutunut juhlapukuun. Hän kysyi: ’Ystävä hyvä, miten olet tullut tänne ilman juhlapukua?’ Mutta vieras vain istui vastaamatta mitään. Silloin kuningas sanoi palvelijoille: ’Sitokaa hänen kätensä ja jalkansa ja heittäkää hänet ulos, synkimpään pimeyteen. Siellä itketään ja purraan hammasta. Monet on kyllä kutsuttu mutta harvat valittu.’” (Matt. 22:1–14)

 

Keskustelu

 

Mitä tunteita minussa herättää ajatus, että Jeesus vertaa taivaiden valtakuntaa häihin, pitoihin, juhla-aikaan? Millaisia muistoja häistä nousee mieleeni?
Kehen samaistun vertauksessa?
Mitä minussa herää, kun ajattelen kutsuista poistettua henkilöä ja hänen kohtaloaan?

 

Näkökulma tekstiin

 

Vertauksen loppu on herättänyt monenlaisia kysymyksiä ja pohdintoja. Yksi pohdiskelijoista on ollut Martti Luther, joka kuvasi vertausta sanoilla ”hirvittävä evankeliumi, jota en halua saarnata”.
Juutalaisuudessa kerrottiin kuninkaasta, joka kutsui palvelijansa pitoihin kertomatta ennakkokutsussa ajankohtaa. Viisaat laittautuivat heti kuntoon ja olivat valmiit, kun taas tyhmät ajattelivat, että pitojen valmisteluissa menee aikansa, lähtivät kuka minnekin, ja näin lopullinen kutsu pääsi yllättämään heidät.

 

Tästä eteenpäin

 

Rukoilen, että antaisit armosi vaatettaa minut ja rakkaani, meidät kaikki; että me voisimme yhdessä istua suureen juhlapöytääsi.