28.5.2022 Lauantai

Tässä

 

Lepään tässä hetken, katseesi alla.
– – –
Pyydän, että antaisit minulle voiman lakata huolehtimasta ja oppia ojentamaan elämäni sinulle ja kokemaan siitä syntyvän ilon.

 

Sana

 

”Minä vakuutan teille: Mitä ikinä pyydätte Isältä minun nimissäni, sen hän antaa teille. Ette ole vielä pyytäneet mitään minun nimissäni. Pyytäkää, niin teille annetaan ja ilonne on täydellinen.
Olen puhunut teille vertauskuvien avulla. Tulee kuitenkin aika, jolloin en enää käytä vertauskuvia vaan kerron Isästä avoimesti. Sinä päivänä te esitätte pyyntöjä minun nimissäni, enkä minä enää pyydä teidän puolestanne. Rakastaahan Isä itse teitä, koska te olette rakastaneet minua ja uskoneet, että olen tullut hänen luotaan. Isän luota minä olen lähtenyt ja tullut maailmaan, ja nyt jätän taas maailman ja palaan Isän luokse.” (Joh. 16:23b–28)

 

Keskustelu

 

Mitä minä voisin pyytää, saada sen, ja iloni olisi täydellinen? Mikä tuottaa minulle iloa, mikä ei tuota?
Miltä minusta tuntuu lukea, että Jumalan tahto on, että iloni olisi täydellinen? Millainen oloni nyt on? Iloinen, onneton?
Haluaisin uskoa, että Jumala rakastaa minua ikuisella rakkaudella. Mikä vetää minua tuohon uskoon, mikä työntää siitä poispäin?

 

Näkökulma tekstiin

 

”Pyytäkää niin teille annetaan!” Tämän, monesti mahdottomalta tuntuvan pyyntörukouksen, voi ymmärtää tarkoittavan sitä, että yksikään rukous ei mene hukkaan, rukous ei ole huuto pimeään, vaan jokainen kuullaan.
Rukoilija etsii yhteyttä Jumalaan, mutta kuka Jumala on? Tätä pohtii kolumnissaan ”Huokaus on Jumalan nimi” Hanna Kivisalo: ”Huokaus on kaikki, mihin ihmisen koskaan täytyy kurkottaa. Ajatus selkeytyy, kun myöhemmin luen Richard Rohrin The Divine Dance -teoksesta, että heprealaisessa Raamatussa, tai oikeastaan kaikkialla, missä ihminen on koskaan silmänsä avannut tai sulkenut, Jumalan nimi on huokaus. Tarkoitan nimeä Yahweh, Jahve, joka on läpi historian ollut juutalaisille Jumalan nimistä tärkein ja pyhin. Nimi on ollut niin pyhä, että sitä ei ole saanut edes sanoa ääneen, vaikka vasta nimen lausuminen paljastaa sen kauneuden: nimi jäljittelee hengityksen ääntä. Tavu ’Yah’ kuulostaa kuin hengittäisi suun kautta ilmaa sisään, ja ’weh’ tyhjentää ilman lempeästi keuhkoista.
Yah-weh. Huokaus on kaikki, mihin ihmisen koskaan täytyy kurkottaa.” (Sana-lehti 28.5.2020.)

 

Tästä eteenpäin

 

Minä en ole hyvä, mutta Kristus on.
Jos minä en palvele Jumalaa,
niin hän palvelee.
Jos minut valtaa huoli ja pelko,
niin hän on antanut
kaikki huolet ja pelot
Isän haltuun.
Niinpä minä heilautan itseni
irti itsestäni, sinuun
ja kerskaan siitä, että olen sinussa
ja sinun kauttasi, Herra Kristus, kristitty.
Sinulle kunnia iankaikkisesti.

 

(Katkelma Martti Lutherin rukouksesta teoksessa Rukoilemme Lutherin kanssa tänään. Suom. Anna-Maija Raittila.)