27.5.2022 Perjantai

Tässä

 

Joskus mieleni on tyhjä, eikä minulla ole mitään sanottavaa.
– – –
Silloinkin sinä, Jumala sanot: ”Minä näen sinut ja katselen sinua rakkaudella.”

 

Sana

 

”Minä vakuutan teille: Te saatte itkeä ja valittaa, mutta maailma iloitsee. Te saatte syyn surra, mutta surunne vaihtuu iloon. Raskaana oleva nainen on tuskissaan, kun synnytyksen hetki koittaa. Mutta kun lapsi on syntynyt, ei äiti enää muista tuskiaan. Hän iloitsee siitä, että ihminen on syntynyt maailmaan. Tekin tunnette nyt tuskaa, mutta me tapaamme jälleen. Silloin sydämenne täyttää ilo, jota kukaan ei teiltä vie. Sinä päivänä te ette kysy minulta mitään.” (Joh. 16:20–23a)

 

Keskustelu

 

Miksi oppilaat saavat itkeä ja valittaa, mutta maailma iloita?
Millaisia kokemuksia minulla on siitä, että olen joutunut itkemään ja valittamaan, kun taas jotkut ovat iloinneet? Miltä silloin on tuntunut?
Mikä minulle olisi ilo, jota kukaan ei minulta vie?
Olet ehkä synnyttänyt lapsen tai ollut mukana synnytyksessä. Miten Jeesuksen kuvaus vastaa omaa kokemustasi?

 

Näkökulma tekstiin

 

Luonnostaan ajattelen, että mitä särkyneemmäksi koen itseni ja mitä harhautuneempi olen, sitä suurempi syy minulla on vältellä Jumalaa. Asia on kuitenkin juuri päinvastoin: ”Mitä särkyneemmäksi ihminen tuntee itsensä ja mitä enemmän hän on harhautunut, sitä suuremmalla syyllä hän voi lähestyä ehjää ja synnitöntä Jumalaa ja yhdistyä häneen jakamattomassa rakkaudessa”, kirjoitti 1200–1300-luvuilla elänyt saksalainen mystikko Mestari Eckhart teoksessaan Sielun syvyys. Pari vuosisataa myöhemmin reformaattori Martti Luther toisti samaa ajatuskulkua.

 

Tästä eteenpäin

 

Mitä tänään löysin? Minkä ajatuksen tai tunteen kanssa jatkan eteenpäin?