17.5.2022 Tiistai

Tässä

 

Herra, jos meidän pitäisi käydä oikeutta
keskenämme
siitä miten elän ja mitä teen,
en kestäisi edessäsi.
– – –
Mutta koska sinä yhtä mittaa annat apuasi
ja olet luvannut, Kristuksesi tähden,
että tahdot olla minulle laupias,
niin rohkenen pitää itseäni
kristittynä, palvelijanasi.

 

(Katkelma Martti Lutherin rukouksesta teoksessa Rukoilemme Lutherin kanssa tänään. Suom. Anna-Maija Raittila.)

 

Sana

 

”Minä jätän teille rauhan; annan teille oman rauhani. En anna teille niin kuin maailma antaa. Rohkaiskaa sydämenne älkääkä pelätkö. Kuulittehan, mitä sanoin: minä menen pois, mutta palaan luoksenne. Jos rakastaisitte minua, iloitsisitte siitä, että menen Isän luokse. Hän on näet minua suurempi.
Olen nyt kertonut teille tulevista tapahtumista etukäteen. Kun ne sitten tapahtuvat, te uskotte minua. En enää puhu kanssanne paljoa, koska tämän maailman ruhtinas on jo tulossa. Hänellä ei ole minun kanssani mitään yhteistä. Teen silti sen, mitä Isä on minun käskenyt tehdä. Teen sen, jotta maailma saisi tietää, että rakastan häntä.
Nouskaa, lähdetään täältä!” (Joh. 14:27–31)

 

Keskustelu

 

Jeesus istuu viereeni, katsoo minua ja sanoo minulle ”Annan sinulle minun rauhani”. Miltä minusta tällöin tuntuu? Mitä minussa tapahtuu?
Missä oman elämäni tilanteissa olen eniten Jeesuksen antaman rauhan tarpeessa?
Millainen on maailman rauha, entä Jeesuksen antama rauha? Miten ne ovat erilaisia?

 

Näkökulma tekstiin

 

Teksti on viimeinen osa puhe- ja rukousjaksoa, jonka jälkeen evankeliumissa siirrytään kertomaan pääsiäisen tapahtumista. ”Nouskaa, lähdetään täältä” tarkoittaa lähtemistä Getsemanen puutarhaan.

 

Tästä eteenpäin

 

Herra, tarvitsen lahjaksi sinun rauhasi. Kerro minulle, miten pidit itsesi koossa ja mikä sai sinut jatkamaan, kun maallinen elämäsi lähestyi loppuaan.