30.4.2022 Lauantai

Tässä

 

Eksyn helposti kaiken häilyvän ja muuttuvan keskelle. Kokoa sinä minut.
– – –
Kristus, anna minulle rauhan paikka tässä edessäsi.

 

Sana

 

Tuli ilta. Oppilaat laskeutuivat järven rantaan, nousivat veneeseen ja suuntasivat järven poikki Kapernaumiin. Oli jo pimeää, eikä Jeesus ollut vielä palannut heidän luokseen. Järvellä tuuli kovaa, ja aallot alkoivat olla vaahtopäisiä. Kun oppilaat olivat soutaneet viitisen kilometriä, he näkivät Jeesuksen kävelevän veden pinnalla. Hän lähestyi venettä, ja oppilaat pelästyivät. Jeesus sanoi: ”Minä se olen. Älkää pelätkö.” Oppilaat olisivat päästäneet hänet veneeseen, mutta vene tuli juuri rantaan. He nousivat maihin. (Joh. 6:16–21)

 

Keskustelu

 

Muistanko henkilöhistoriastani vaiheen tai vaiheita, jolloin olen valinnut omasta aloitteestani, Jeesuksesta tai Jumalasta piittaamatta, suunnan, jolla Jumala onkin tullutkin yllättävällä tavalla vastaan? Tai yksinkertaisemmin: Milloin ja missä tilanteessa olen kokenut Jumalan puuttuneen elämäni tapahtumiin?
Voisiko elämä ylipäätään tai juuri minun elämäni olla osoitus Jumalan asioihin puuttumisesta? Miten?
Mitä minä pelkään? Voinko tehdä sille jotakin? Voitko sinä, Jeesus, tehdä sille jotakin?

Näkökulma tekstiin

 

Rakkauden vastakohdaksi on esitetty useita eri asenteita ja tunnetiloja: pelkoa, välinpitämättömyyttä, vihaa. ”Rakkaudessa ei ole pelkoa, vaan täydellinen rakkaus karkottaa pelon. Pelko onkin jo rangaistus sinänsä, sillä pelokas ei ole tullut täydelliseksi rakkaudessa.” (1. Joh. 4:18.)

 

Tästä eteenpäin

 

Tahtoisin oppia, Jumala, miten valita rauhallisuus ja rakkaudellinen asenne kaiken tämän hässäkän keskellä.