27.4.2022 Keskiviikko

Tässä

 

Hengitän sisään ja toistan mielessäni ”Jeesus Kristus”. Hengitän ulos ja toistan mielessäni ”Tässä minä olen”.
– – –
Jeesus, sinä et tuomitse. Siksi uskallan eteesi.

 

Sana

 

”Jumala osoitti rakkautensa maailmalle antamalla ainoan Poikansa, jottei kukaan häneen uskova tuhoudu vaan saa ikuisen elämän.
Jumala ei lähettänyt Poikaansa tuomitsemaan maailmaa vaan pelastamaan sen. Häneen uskovaa ei tuomita. Jos joku ei usko häneen, hänet on jo tuomittu, koska hän ei ole uskonut Jumalan ainoaan Poikaan. Tuomio on tämä: valo on tullut maailmaan, mutta ihmiset rakastivat enemmän pimeyttä. Heidän tekonsa olivat näet pahoja. Pahantekijät vihaavat valoa ja välttelevät sitä, etteivät heidän tekonsa paljastuisi. Totuudenmukaisesti toimiva sen sijaan hakeutuu valoon, jotta hänen tekonsa tulisivat julki. Nehän on tehty Jumalan avulla.” (Joh. 3:16–21)

 

Keskustelu

 

Tuttu raamatunlause voi tulla eläväksi siten, että kun lukee tekstiä, painottaa vain yhtä sanaa kerrallaan. Näin, sana sanalta, voi tutkia koko lauseen ja katsoa, minkä näkökulman kukin sana lauseeseen avaa.
Keskityn hetkeksi sanaan ”tuomio”. Mihin ajatuksiin johduin?
”Hän paljastaa syvimmät salat, tietää sen, minkä pimeys peittää, hänen luonaan asuu valo” (Dan. 2:22). Onko ”valoon hakeutuminen” prosessi vai kertakaikkinen tapahtuma? Mitä se minulle tarkoittaa?

 

Näkökulma tekstiin

 

Valon ja pimeyden vastakohtaisuus toistuu Johannes-teksteissä. ”Jumala on valo, hänessä ei ole lainkaan pimeyttä” (1. Joh. 1:5).

 

Tästä eteenpäin

 

”Sinun sanasi on lamppu, joka valaisee askeleeni, se on valo minun matkallani” (Ps. 119:105). Anna tätä valoa.