18.4.2022 2. pääsiäispäivä

Tässä

 

Jeesus, pettymysten ja tyhjien toiveiden hetkillä seisot ovellani, koputat ja odotat, että päästän sinut sisään.
– – –
Kiitos, että tulet luokseni ja pysyt vierelläni. Anna kokemuksen sinusta ylösnousseena valaista elämäni.

 

Sana

 

Samana päivänä kaksi Jeesuksen oppilasta oli matkalla Emmaus-nimiseen kylään, jonne oli Jerusalemista pitkä kävelymatka. He puhuivat kaikesta siitä, mitä oli tapahtunut. Kun he juttelivat ja pohdiskelivat, Jeesus itse tuli ja liittyi heidän seuraansa. He eivät kuitenkaan kyenneet tunnistamaan häntä.
”Mitä te täällä oikein mietitte?” Jeesus kysyi. Oppilaat pysähtyivät surullisen näköisinä, ja Kleopas-niminen oppilas sanoi: ”Taidat olla koko Jerusalemin seudulla ainoa, joka ei tiedä, mitä kaupungissa on viime päivinä sattunut.” ”Mitä siis?” Jeesus kysyi, ja he kertoivat: ”No tämä Jeesus Nasaretilaisen tapaus. Hän oli mahtava mies, profeetta, jonka teot ja puheet olivat voimannäyttöjä Jumalan ja ihmisten edessä. Niinpä ylipapit ja kansanjohtajat luovuttivat hänet tuomittavaksi kuolemaan, ja hänet ristiinnaulittiin. Me toivoimme, että hän olisi se, joka lunastaa Israelin vapaaksi. Tästä kaikesta on kohta kolme päivää, mutta nyt ovat joukkoomme kuuluvat naiset saaneet meidät hämmentymään. He menivät varhain aamulla haudalle, mutta eivät löytäneet Jeesuksen ruumista. He tulivat ja kertoivat nähneensä näyn, jossa enkelit sanoivat hänen olevan elossa. Muutamat meistä lähtivät haudalle ja näkivät sen olevan tyhjä, niin kuin naiset olivat sanoneet. He eivät nähneet Jeesusta.”
Jeesus sanoi heille: ”Voi teitä hidasjärkisiä! Kauanko teiltä kestää uskoa se, mitä profeetat ovat sanoneet? Eikö Kristuksen pitänyt kärsiä juuri noin ja saada sitten kunniansa kirkkaudessa?” Ja niin Jeesus kävi Mooseksesta ja kaikista profeetoista alkaen läpi kaikki kirjoitukset ja selitti oppilaille, mitä hänestä kerrottiin niissä.
He olivat jo saapumassa kylään, johon olivat menossa. Jeesus oli jatkavinaan matkaa, mutta oppilaat kielsivät häntä lähtemästä ja sanoivat: ”Jää tänne meidän kanssamme. Onhan päivä jo kohta illassa.” Niin Jeesus meni sisään ja jäi heidän seuraansa. Kun he sitten söivät yhdessä, Jeesus otti leivän ja lausui kiitosrukouksen. Hän mursi leivästä paloja ja antoi ne oppilaille. Silloin oppilaiden silmät avautuivat ja he tunsivat hänet. Samassa Jeesus kuitenkin katosi heidän näkyvistään. He sanoivat toisilleen: ”Ilmankos sydämemme oli ihan liekeissä, kun hän puhui meille matkalla ja avasi meille kirjoitusten merkityksen.”
He lähtivät saman tien ja palasivat Jerusalemiin. Siellä olivat koolla yksitoista apostolia ja muut heidän joukkoonsa kuuluvat. Nämä vahvistivat, että Herra oli tosiaan noussut kuolleista ja ilmestynyt Simonille. Nuo kaksi puolestaan kertoivat, mitä matkalla oli tapahtunut ja miten he olivat tunnistaneet Jeesuksen hänen murtaessaan leivästä paloja. (Luuk. 24:13–35)

 

Keskustelu

 

Monesti olen samassa tilanteessa kuin Kleopas ja hänen kumppaninsa: syvästi pettynyt ja turhautunut. Kertomukset Jeesuksen ylösnousemuksesta tuntuvat tyhjiltä ja vastuuttomilta. Silti kaipaan häntä, jonka olen ajatellut olevan elämäni valo. Kuvittelen Jeesuksen istumaan viereeni: hän kysyy, millaisissa kysymyksissä mieleni askartelee. Katselen hänen kasvojensa ilmeitä, kun kerron.
Muistelen, milloin Jumalan sana on herättänyt minussa mukanaan vievän innostuksen. Milloin olen havahtunut huomaamaan, että Jeesus kulki sittenkin vierelläni?
Ruotsalainen kirjailija Magnus Malm kuvaa evankeliumia sisäistyneesti teoksessaan Kännetecken: ”Jumalan pelastavat teot elämässäni ovat sitä, että maallistumiseni alkaa murtua ja sallin evankeliumin tulla omaksi rukouksekseni ja olla sisäinen kertomukseni, joka kertoo kuka minä olen. Evankeliumi ei ole todellisuuden tulkinta vaan varsinainen todellisuus, joka syvältä olemukseni ytimestä määrittelee elämäni maailmassa.” Millaisia ajatuksia hänen sanoituksensa herättää minussa?

 

Näkökulma tekstiin

 

Kertomus Emmauksen tien tapahtumista on kuvaus oppilaissa tapahtuneesta henkisestä prosessista, jossa alussa on epätoivo, sitten hidas selkiytyminen koskien Kirjoitusten eli Raamatun punaista lankaa. Martti Luther, joka myös kamppaili Raamatun ymmärtämisen kanssa, päätyi näkemykseen, että Raamatussa Jumalan sanaa ovat sellaiset tekstit, jotka ”ajavat Kristusta” eli sisältävät selkeän näkemyksen Kristuksen rististä ja ylösnousemuksesta. ”Ja siinä ovat kaikki oikeat, pyhät kirjat yhtäpitäviä, että ne saarnaavat ja ’ajavat’ Kristusta. Tämä on myös kaikkien kirjojen arvostelun oikea koetinkivi, kun nähdään, esittävätkö ne Kristusta vai eivät. Koko Raamattuhan osoittaa Kristusta (Room. 3:21) ja Paavali ei tahdo tietää yleensä mistään muusta kuin Kristuksesta (1. Kor. 2:2). Mikä ei opeta Herraa Kristusta, se ei ole apostolista siitä huolimatta, vaikka Pietari ja Paavali sitä opettaisivat. Toiselta puolen, mikä saarnaa Kristusta, on apostolista, vaikkapa Juudas, Hannas, Pilatus tai Herodes sen tekisivät.” (Martti Luther, Esipuhe Jaakobin kirjeeseen. Valitut teokset I–III.)

 

Tästä eteenpäin

 

Oppilaat eivät tulleet Jeesuksen luo, vaan Jeesus tuli heidän luokseen. Hän löysi heidät tieltä ja kulki heidän kanssaan. Jeesus, löydä minut sieltä, missä minä olen, kulje kanssani ja selitä minulle kirjoituksia.

Raamatunteksti(t)