Hiljaisen viikon maanantai

Jeesus on aina kaatanut jokaisen esteen, joka riistää ja polkee alistettuja.

Mark. 11:12–19
Kun Jeesus tuli lähemmäksi ja näki kaupungin, hän puhkesi itkuun sen tähden ja sanoi: »Kunpa sinäkin tänä päivänä ymmärtäisit, missä turvasi on! Mutta nyt se on sinun silmiltäsi kätketty. Vielä tulet näkemään ajan, jolloin viholliset rakentavat ympärillesi vallin, saartavat sinut ja käyvät kimppuusi joka puolelta. He murskaavat maan tasalle sinut ja sinun asukkaasi. Sinuun ei jätetä kiveä kiven päälle, koska et tajunnut etsikkoaikaasi.»
Jeesus meni temppeliin ja alkoi ajaa ulos niitä, jotka siellä kävivät kauppaa. Hän sanoi heille: »On kirjoitettu: ’Minun huoneeni on oleva rukouksen huone.’ Mutta te olette tehneet siitä rosvojen luolan.» Hän opetti sitten joka päivä temppelissä. Ylipapit, lainopettajat ja muut kansan johtomiehet miettivät, miten raivaisivat hänet pois tieltä. He eivät kuitenkaan keksineet, mitä tehdä, sillä koko kansa oli jatkuvasti Jeesuksen ympärillä kuuntelemassa häntä.

Surun murtama Jeesus

Jeesuksen itkun sekaiset sanat tuhosta ja hävityksestä eivät olleet tuomion sanoja. Sanat olivat täynnä myötätuntoa ja rakkautta meitä kohtaan, jotka olemme kääntäneet selän todelliselle Jumalan palvelemiselle.

Jo Vanhassa Testamentissa Jumala kutsui meitä armahtavaisuuteen ja laupeuteen, mutta liian usein me sorrumme ja nousemme toisen ihmisen yläpuolelle.

Kun meidän tulisi tasata ja jakaa omastamme, me vajoamme rahanvaihtajien tasolle. Kun meidän tulisi sanoa jokaiselle kohtaamallemme ihmiselle, että sinä riität Jumalalle sellaisena kuin olet, me myymme uhreja. Meidät on kutsuttu rakentamaan Jumalan valtakuntaa, joka on siunaukseksi kaikille.

Tänään Jeesus itkee sinun puolestasi, joka koet olevasi alistettu ja sorrettu. Tänään Jeesus itkee puolestani ja kutsuu minua parannukseen ja kutsuu kaatamaan pöytiä, jotka erottelevat ihmisiä.

Kaksi orjaa kannattelee pöytää, jolla istuu rahanvaihtaja.