8. Elämä pyhiinvaelluksena: Hengellinen katseleminen

Vertaus itsestään kasvavasta viljasta kertoo ajasta, jolloin todellisuus oli salaisuuksien verhoama. Niin kuin viljan kasvu. Miten se tapahtuu? Näköjään itsestään.

Nykymaailma näyttää riisuneen todellisuudelta salaisuuksien kaavut. Viljankasvukin on selvitetty. Tutkiessaan ihmiskunta on toteuttanut keskeistä tehtäväänsä: ottanut sanojen avulla haltuun näkyvää todellisuutta, niin kuin jo Vanhan testamentin luomiskertomuksessa. Vain yhden rajan Vanha testamentti asettaa sanoille. Raja on hänen nimensä, joka sanoo: ”Minä olen se, joka olen”. Myös Jumalan valtakunta on osa salaisuutta. Miten se kasvaa? Miten valtakunnan voi havaita?

Seuraavan tehtävän tarkoituksena on pysähtyä hengellisten aistien äärellä, erityisesti hengelliseen katselemiseen. Ensimmäisen kerran ilmaus hengelliset aistit (sensus spiritalis) esiintyy kirkkoisä Origeneen (n.185–254) tekstien latinankielisessä käännöksessä. Se tarkoittaa aistikokemusta, joka tihentyy fyysistä aistimusta syvemmäksi todellisuuskokemukseksi.

Lähde ulos kamera mukanasi (kännykkäkamerakin riittää, laita se ”lentokonetilaan”). Hakeudu paikkaan, joka erityisellä tavalla pysäyttää huomiosi ja kutsuu luokseen. Vietä paikassa noin kaksikymmentä minuuttia. Katsele rauhassa, ensin kokonaisuutta, vähitellen yhä pienempiä yksityiskohtia. Vaihda tarvittaessa katselemisen näkökulmaa. Miten kasvun ja kypsymisen ihme näkyvät silmillesi? Ota lopuksi kuva siitä, mikä sinua katsellessasi erityisesti koskettaa.
Katsele ottamaasi kuvaa jälkikäteen: Mikä kuvassa sinua puhuttelee? Mitä se kertoo omasta elämästäsi tällä hetkellä? Missä kohtaa saatat aavistaa Jumalan kosketuksen jäljen siinä, mitä katselet kuvassa ja elämässäsi?
Jos teet harjoituksen ryhmässä, tarkastelkaa kuvia ja jakakaa niiden merkityksiä yhdessä, esimerkiksi läppärin ja dataprojektorin avulla. Tärkeää jakamisessa on välttää kaikenlaista arvostelua. Se, mikä näkyy ja tuntuu, saa olla, kritiikittömästi.

Teksti: Juha Tanska