3. Askeita autiomaassa: Ympyrä – Kaikkivaltias ja ihmisiä rakastava Jumala
Asetu tuolille tai rukousjakkaralle.
Rauhoita mielesi. Sulje hetkeksi silmäsi ja keskity hengittämään muutaman kerran syvään sisään ja ulos, sisään ja ulos.
Katso pyöreää ristikuvaa
Ympyrä on ikuisuuden vertauskuva. Se muistuttaa Jumalan kaikkivaltiudesta. Jumala on valo, ikuinen rakkaus, kaiken luoja ja ylläpitäjä.
Jumala kannattelee maailmaa. Jumala on salattu ja pyhä.
Myös elämä itsessään on salaisuus.
Ympyrä rajaa sisälleen alueen. Kaikella on alku ja loppu. Elämällä on rajat.
”Alussa Jumala loi taivaan ja maan.
Jumala loi ihmisen kuvakseen, mieheksi ja naiseksi.
Jumala puhalsi hänen sieraimiinsa elämän henkäyksen.
Jumala katsoi kaikkea tekemäänsä ja kaikki oli hyvää.” 1. Moos.1
Sulje silmäsi hetkeksi ja keskity vain hengittämään rauhallisesti.
Tunne, miten sinussa virtaa Jumalan antama elämä.
Kaikkivaltias, mutta sinua lähellä oleva Jumala katsoo sinua, luomaansa ihmistä.
”Jumala katsoi kaikkea tekemäänsä ja kaikki oli hyvää.”
Katsele käsiäsi, tunnustele itseäsi. Älä tuomitse nyt itseäsi mistään, vaan sano itsellesi:
Minä olen Jumalan luomus. Näin on hyvä!
”Minä olen ihme, suuri ihme, ja kiitän sinua siitä. Ihmeellisiä ovat sinun tekosi, minä tiedän sen.”
Ps. 139:14
Lue hitaasti
”Jo ennen kuin vuoret syntyivät, ennen kuin maa ja maanpiiri saivat alkunsa, sinä olit.
Jumala, ajasta aikaan sinä olet.
Sinä annat ihmisen tulla maaksi jälleen ja sanot: Palatkaa tomuun, Aadamin lapset.” Ps. 90:2–3
Ihmisen ajalle asetettiin rajat, mutta Jumala ei ole sidottu ajan rajoihin. Hän kantaa luomaansa ihmistä ajan rajojen molemmilla puolilla.
Kuulostele, missä kohden sinun tiesi kulkee parhaillaan? Kuljetko varjossa vai valossa?
Oletko tienhaarassa vai istutko pientareella?
Varjossakin kulkeva tie on tie. Jumala on läsnä myös pimeillä taipaleilla.
Ankkuroidu sanaan. Herra vain odottaa voidakseen olla sinulle armollinen.
Jos kyselet suuntaa, mieti, miten aiemmin olet löytänyt eteenpäin?
Voisiko elämä olla yhä enemmän irti päästämistä omista ponnisteluista ja suurempaa avoimuutta Jumalan johdatukselle?
Lue hitaasti. Omista itsellesi se, mikä koskettaa.
”Hän on suojaava varjo, hän on vartijasi, hän ei väisty viereltäsi.” Ps. 121:5
”Sinun sanasi on lamppu, joka valaisee askeleeni, se on valo minun matkallani.” Ps.119:105
”Herra vain odottaa voidakseen olla teille armollinen…sinun itkusi aika on ohi! Aina kun olet eksymässä tieltä, milloin oikeaan, milloin vasempaan, sinä omin korvin kuulet takaasi ohjeen:
-Tässä on tie, kulkekaa sitä!” Jes. 30:18–21
”Pystytä merkkikiviä, aseta tienviittoja, jotta tietäisit, mistä tie kulkee. Paina mieleesi tie, se polku, jota olet kulkenut.” Jer. 31:21
”Jeesus vastasi: "Minä olen tie, totuus ja elämä.” Joh. 14:6
Kaikki oleellinen on läsnä tässä hetkessä. Sinä olet kannettuna Pyhän Kolminaisuuden edessä. Kristus on läsnä, hänen seuraajansa ovat läsnä, sinun yksityinen elämäsi on läsnä, maailma, jossa elät, on läsnä.
”Hänessä me olemme, elämme ja liikumme” Apt.17: 27–28
Ota vastaan kaikkea elämääsi kantava ja ohjaava Jumalan siunaus;
”Siunatkoon sinua kaikkivaltias ja armollinen Jumala, Isä, Poika ja Pyhä Henki” Aamen.
Teksti: Satu Toukkari
Raamatunteksti(t)
- 1. Mooseksen kirja 1
Alussa Jumala loi taivaan ja maan. Maa oli autio ja tyhjä, pimeys peitti syvyydet, ja Jumalan henki liikkui vetten yllä. Jumala sanoi: »Tulkoon valo!» Ja valo tuli. Jumala näki, että valo oli hyvä. Jumala erotti valon pimeydestä, ja hän nimitti valon päiväksi, ja pimeyden hän nimitti yöksi. Tuli ilta ja tuli aamu, näin meni ensimmäinen päivä. Jumala sanoi: »Tulkoon kaartuva kansi vesien väliin, erottamaan vedet toisistaan.» Jumala teki kannen ja erotti toiset vedet sen alapuolelle ja toiset sen yläpuolelle. Niin tapahtui, ja Jumala nimitti kannen taivaaksi. Tuli ilta ja tuli aamu, näin meni toinen päivä. Jumala sanoi: »Kokoontukoot taivaankannen alapuolella olevat vedet yhteen paikkaan, niin että maan kamara tulee näkyviin.» Ja niin tapahtui. Jumala nimitti kiinteän kamaran maaksi, ja sen paikan, mihin vedet olivat kokoontuneet, hän nimitti mereksi. Ja Jumala näki, että niin oli hyvä. Jumala sanoi: »Kasvakoon maa vihreyttä, siementä tekeviä kasveja ja hedelmäpuita, jotka maan päällä kantavat hedelmissään kukin lajinsa mukaista siementä.» Ja niin tapahtui. Maa versoi vihreyttä, siementä tekeviä kasveja ja hedelmäpuita, jotka kantoivat hedelmissään kukin oman lajinsa mukaista siementä. Jumala näki, että niin oli hyvä. Tuli ilta ja tuli aamu, näin meni kolmas päivä. Jumala sanoi: »Tulkoon valoja taivaankanteen erottamaan päivän yöstä, ja olkoot ne merkkeinä osoittamassa määräaikoja, hetkiä ja vuosia. Ne loistakoot taivaankannesta ja antakoot valoa maan päälle.» Ja niin tapahtui. Jumala teki kaksi suurta valoa, suuremman hallitsemaan päivää ja pienemmän hallitsemaan yötä, sekä tähdet. Hän asetti ne taivaankanteen loistamaan maan päälle, hallitsemaan päivää ja yötä ja erottamaan valon pimeydestä. Jumala näki, että niin oli hyvä. Tuli ilta ja tuli aamu, näin meni neljäs päivä. Jumala sanoi: »Viliskööt vedet eläviä olentoja ja lennelkööt linnut ilmassa taivaankannen alla.» Niin Jumala loi suuret meripedot ja kaikki muut elävät olennot, joita vedet vilisevät, sekä kaikki siivekkäiden lajit. Jumala näki, että niin oli hyvä. Hän siunasi ne sanoen: »Olkaa hedelmälliset ja lisääntykää ja täyttäkää meren vedet, ja linnut lisääntykööt maan päällä.» Tuli ilta ja tuli aamu, näin meni viides päivä. Jumala sanoi: »Tuottakoon maa kaikenlaisia eläviä olentoja, kaikki karjaeläinten, pikkueläinten ja villieläinten lajit.» Ja niin tapahtui. Jumala teki villieläimet, karjaeläimet ja erilaiset pikkueläimet, kaikki eläinten lajit. Ja Jumala näki, että niin oli hyvä. Jumala sanoi: »Tehkäämme ihminen, tehkäämme hänet kuvaksemme, kaltaiseksemme, ja hallitkoon hän meren kaloja, taivaan lintuja, karjaeläimiä, maata ja kaikkia pikkueläimiä, joita maan päällä liikkuu.» Ja Jumala loi ihmisen kuvakseen, Jumalan kuvaksi hän hänet loi, mieheksi ja naiseksi hän loi heidät. Jumala siunasi heidät ja sanoi heille: »Olkaa hedelmälliset, lisääntykää ja täyttäkää maa ja ottakaa se valtaanne. Vallitkaa meren kaloja, taivaan lintuja ja kaikkea, mikä maan päällä elää ja liikkuu.» Jumala sanoi vielä: »Minä annan teille kaikki siementä tekevät kasvit, joita maan päällä on, ja kaikki puut, joissa on siementä kantavat hedelmät. Olkoot ne teidän ravintonanne. Ja villieläimille ja taivaan linnuille ja kaikelle, mikä maan päällä elää ja liikkuu, minä annan ravinnoksi vihreät kasvit.» Niin tapahtui. Ja Jumala katsoi kaikkea tekemäänsä, ja kaikki oli hyvää. Tuli ilta ja tuli aamu, näin meni kuudes päivä.
- Psalmit 139:14
Minä olen ihme, suuri ihme, ja kiitän sinua siitä. Ihmeellisiä ovat sinun tekosi, minä tiedän sen.
- Psalmit 90:2-3
Jo ennen kuin vuoret syntyivät, ennen kuin maa ja maanpiiri saivat alkunsa, sinä olit. Jumala, ajasta aikaan sinä olet. Sinä annat ihmisten tulla maaksi jälleen ja sanot: »Palatkaa tomuun, Aadamin lapset.»
- Psalmit 121:5
Hän on suojaava varjo, hän on vartijasi, hän ei väisty viereltäsi.
- Psalmit 119:105
Sinun sanasi on lamppu, joka valaisee askeleeni, se on valo minun matkallani.
- Jesaja 30:18-21
Kuitenkin Herra vain odottaa, että voisi olla teille armollinen, hän nousee armahtamaan teitä. Herra on oikeuden Jumala. Autuaita ne, jotka häntä odottavat! Siionin kansa, sinä joka asut Jerusalemissa, sinun itkusi aika on ohi! Kun huudat häneltä apua, hän armahtaa, hän kuulee ja vastaa sinulle. Vaikka Herra suo sinulle vain kapean leivän ja niukasti vettä, hän, sinun opastajasi, ei enää kätkeydy. Omin silmin sinä saat nähdä hänet. Aina kun olet eksymässä tieltä, milloin oikeaan, milloin vasempaan, sinä omin korvin kuulet takaasi ohjeen: – Tässä on tie, kulkekaa sitä.
- Jeremia 31:21
Pystytä merkkikiviä, aseta tienviittoja, jotta tietäisit, mistä tie kulkee. Paina mieleesi tie, se polku, jota olet kulkenut. Palaa kotiin, neitsyt Israel, palaa takaisin näihin kaupunkeihisi!
- Johannes 14:6
Jeesus vastasi: »Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan pääse Isän luo muuten kuin minun kauttani.
- Apostolien teot 17:27-28
jotta ihmiset etsisivät Jumalaa ja kenties hapuillen löytäisivät hänet. »Jumala ei kylläkään ole kaukana yhdestäkään meistä: hänessä me elämme, liikumme ja olemme. Ovathan muutamat teidän runoilijannekin sanoneet: ’Me olemme myös hänen sukuaan.’