₁Ylistys Jumalalle!

Kiittäkää Jumalaa, sillä hän on hyvä,

hänen uskollisuutensa on ikuista.

₂Kuka pystyisi pukemaan sanoiksi Jumalan voimatekoja,

ilmaisemaan hänen kunniaansa?

₃Onnellisia ovat ne, jotka vaalivat oikeutta

ja toimivat aina oikeudenmukaisesti.

₄Jumala, sinä huolehdit kansastasi –

pidä huolta myös minusta, auta minua!

₅Silloin kokisin valittujesi onnen,

riemuitsisin kansasi ilosta,

olisin ylpeä yhdessä omiesi kanssa.

₆Olemme toimineet väärin kuten aiemmat sukupolvet.

Mekin olemme tehneet pahaa.

₇Esivanhempamme eivät ymmärtäneet ihmetekojasi Egyptissä,

eivät he muistaneet suurta uskollisuuttasi.

Kaislameren rannalla he kapinoivat sinua vastaan.

₈Jumala pelasti heidät nimensä tähden

osoittaakseen voimansa.

₉Hän moitti ankarasti Kaislamerta, ja se kuivui.

Hän kuljetti heitä merenpohjaa pitkin

kuin kuivan aavikon poikki.

₁₀Hän vapautti esivanhempamme vihollisten vallasta,

pelasti heidät vainoajien käsistä.

₁₁Meri peitti heidän vastustajansa,

yksikään heistä ei pelastunut.

₁₂Silloin kansamme luotti Jumalan lupauksiin

ja lauloi hänelle ylistystä.

₁₃Eivät esivanhempamme pitkään muistaneet Jumalan tekoja,

odottaneet hänen neuvojaan.

₁₄Autiomaassa he seurasivat omia himojaan,

koettelivat Jumalan kärsivällisyyttä aavikolla.

₁₅Hän toteutti heidän pyyntönsä,

mutta lähetti heidän kimppuunsa myös riuduttavan taudin.

₁₆Leirissä kansa alkoi kadehtia Moosesta

ja Aaronia, Jumalan pyhää.

₁₇Silloin maa aukeni ja nieli Datanin,

hautasi sisäänsä Abiramin joukon.

₁₈Tuli leimahti heidän keskuudessaan

ja kärvensi pahantekijät.

₁₉Horebilla kansa valmisti sonnivasikan

ja kumarsi valettua patsasta.

₂₀Jumalansa kirkkauden he vaihtoivat

ruohoa syövän härän kuvaan.

₂₁He unohtivat Jumalan, pelastajansa,

joka teki suuria tekoja Egyptissä,

₂₂ihmeitä Haamin maassa,

pelottavia mahtitekoja Kaislameren rannalla.

₂₃Jumala olisi tuhonnut kansansa,

ellei Mooses, hänen valittunsa,

olisi asettunut seisomaan hänen eteensä.

Näin Mooses käänsi poispäin kansasta

Jumalan tuhoavan vihan.

₂₄Esivanhempamme väheksyivät ihanaa maata,

eivät he uskoneet Jumalan lupauksia.

₂₅He marisivat tyytymättöminä teltoissaan

eivätkä totelleet Jumalaa.

₂₆Silloin hän kohotti kätensä tuhotakseen heidät autiomaassa.

₂₇Hän nousi heitä vastaan

saattaakseen hajalleen heidän jälkeläisensä,

sinne tänne vieraisiin maihin.

₂₈Esivanhempamme alkoivat palvella Peorin Baalia,

he söivät elottomille patsaille uhrattua lihaa.

₂₉Teoillaan he suututtivat Jumalan,

joka lähetti kulkutaudin heidän keskuuteensa.

₃₀Silloin Pinehas puuttui asiaan langettamalla tuomion

ja taudin eteneminen pysähtyi.

₃₁Tämän vuoksi häntä pidetään uskollisena

sukupolvesta sukupolveen, ikuisesti.

₃₂Meriban vesien luona kansa raivostutti Jumalan,

ja Mooses joutui kärsimään heidän vuokseen.

₃₃He pahoittivat Mooseksen mielen,

ja hän puhui sen vuoksi harkitsemattomasti.

₃₄Esivanhempamme eivät myöskään hävittäneet niitä kansoja,

jotka Jumala oli käskenyt tuhota.

₃₅Sen sijaan he ottivat niiden keskuudesta itselleen puolisoita

ja omaksuivat vieraita tapoja.

₃₆He palvoivat vieraiden jumalien patsaita,

ja niistä tuli heille ansa.

₃₇He uhrasivat demoneille poikiaan ja tyttäriään.

₃₈Kun he uhrasivat heidät Kanaanin jumalille,

he vuodattivat lastensa viatonta verta,

ja maa saastui näistä veriteoista.

₃₉Heidän tekonsa saastuttivat heidät,

he myivät itseään ja pettivät Jumalansa.

₄₀Silloin Jumala raivostui kansaansa,

hän alkoi inhota omiaan.

₄₁Hän antoi heidät vieraiden kansojen valtaan,

heitä hallitsivat heidän vihollisensa.

₄₂Nämä sortivat ja nöyryyttivät heitä.

₄₃Jumala pelasti heidät useasti,

mutta he olivat edelleen tottelemattomia

ja vajosivat yhä syvemmälle syntiin.

₄₄Jumala näki kansansa ahdingon

ja kuuli heidän avunhuutonsa.

₄₅Hän muisti heidän kanssaan solmimansa liiton

ja leppyi vihastaan suuren hyvyytensä tähden.

₄₆Hän sai kansansa vanginneetkin

tuntemaan myötätuntoa heitä kohtaan.

₄₇Pelasta meidät, Jumala, meidän Jumalamme.

Kokoa meidät vieraiden kansojen seasta

kiittämään pyhää nimeäsi,

ylpeinä ylistämään sinua.