Katoava ihminen lähestyy ikuista Jumalaa
1Mooseksen, Jumalan palvelijan, rukous
Herrani, sinä olet ollut turvamme
sukupolvesta sukupolveen.
2Jumalani, sinä olet aina ja ikuisesti.
Olit jo ennen kuin vuoret syntyivät,
ennen kuin maa ja koko maailma saivat alkunsa.
3Sinä palautat ihmiset tomuksi,
sanot: »Tulkaa maaksi jälleen, Aadamin lapset.»
4Tuhat vuotta on sinulle kuin eilinen päivä,
nopeasti se kiiti ohitse,
tai kuin öinen vartiovuoro.
5Sinä pyyhit ihmiset pois kuin unen.
Me olemme kuin ruohoa, joka aamulla versoo,
6aamuvarhaisella kasvaa ja viheriöi,
mutta illaksi kuivuu ja kuihtuu.
7Meidän päivämme päättyvät vihasi hehkussa,
raivosi vuoksi me olemme kauhun vallassa.
8Sinä asettelet eteesi meidän väärät tekomme.
Sen, mitä olemme salanneet, paljastat katseellasi.
9Sinun vihasi jäytää meitä kaikkina elinpäivinämme,
vuotemme haihtuvat kuin huokaus.
10Elämämme kesto on seitsemänkymmentä vuotta,
enimmillään kahdeksankymmentä.
Parhaimmatkin päivämme ovat täynnä huolta ja vaivaa.
Ne kiitävät nopeasti, ja me lennämme pois.
11Kuka ymmärtäisi vihasi koko voiman,
osaisi kylliksi pelätä suuttumustasi?
12Opeta meidät ymmärtämään päiviemme katoavuus,
että saisimme viisaan sydämen.
13Jumala, käänny puoleemme.
Kauanko vielä viivyt?
Ole myötätuntoinen palvelijoitasi kohtaan.
14Ravitse meidät hyvyydelläsi jo aamuvarhain,
jotta laulaisimme ilosta ja olisimme riemua täynnä
kaikkina elämämme päivinä.
15Ilahduta meitä yhtä kauan
kuin annoit meidän kärsiä,
yhtä monena vuonna kuin kohtasimme pahuutta.
16Salli omiesi nähdä tekosi
ja heidän lastensa tuntea mahtava voimasi.
17Herrani ja Jumalani, kohtele meitä hyvin.
Anna käsiemme töiden menestyä,
anna tukesi sille, mitä teemme.