Tämän jälkeen Herra valitsi vielä 72 oppilasta. Hän lähetti heidät pareittain edellään kaikkiin kaupunkeihin ja kaikille paikkakunnille, joille hän oli menossa.

Hän sanoi heille: “Sato on runsas mutta työntekijöitä vähän. Pyytäkää siis isännältä, että hän lähettäisi väkeään korjaamaan satoa. Menkää! Minä lähetän teidät kuin karitsat susien keskelle. Älkää ottako mukaanne kukkaroa, laukkua tai sandaaleja, älkääkä tervehtikö matkalla ketään. Kun tulette johonkin taloon, toivottakaa ensin: ’Rauhaa tälle talolle!’ Jos siellä on joku rauhaa rakastava, hän saa pitää teidän toivottamanne rauhan. Jos näin ei kuitenkaan ole, saa rauhanne palata teille takaisin. Pysykää siinä talossa, johon ensin jäätte, älkääkä siirtykö talosta toiseen. Syökää ja juokaa sitä, mitä talossa on tarjolla. Kyllä työläinen palkkansa ansaitsee.

Kun tulette johonkin kaupunkiin ja teidät toivotetaan tervetulleiksi, syökää, mitä teille annetaan, parantakaa kaupungin sairaat ja kertokaa heille: ’Jumalan valtakunta on tullut teitä lähelle.’ Mutta kun tulette kaupunkiin, jossa teitä ei toivoteta tervetulleiksi, lähtekää pois ja sanokaa keskustassa: ’Pyyhimme jaloistamme sen pölynkin, joka niihin on kaupungistanne tarttunut, ja palautamme sen teille. Tietäkää kuitenkin, että Jumalan valtakunta on tullut lähelle.’ Minä sanon teille, että Sodomallakin on viimeisenä päivänä helpompaa kuin sillä kaupungilla.” (Luuk. 10: 1–12)