₁Jumala, koston Jumala,

loista kirkkaasti.

₂Lähde liikkeelle, koko maailman tuomari,

maksa ylimielisille heidän tekojensa mukaan.

₃Kuinka kauan, Jumala,

kuinka kauan pahat saavat pitää juhliaan?

₄He syytävät suustaan julkeita puheitaan,

nuo leuhkivat väärintekijät.

₅He tekevät lopun sinun kansastasi, Jumala,

he nöyryyttävät omiasi.

₆He tappavat leskiä ja vierasmaalaisia,

he murhaavat orpoja.

₇He sanovat: »Jumala ei näe tekojamme,

Jaakobin Jumala ei niitä huomaa.»

₈Ymmärtäkää jo, te typerykset,

milloin käsitätte tämän, te hölmöt:

₉Eikö se, joka muotoili korvat, kuulisi?

Eikö se, joka muovasi silmät, näkisi?

₁₀Eikö se, joka ojentaa kansoja, moittisi myös teitä?

Hän, jolta on peräisin ihmiskunnan kaikki tieto.

₁₁Jumala tuntee perin pohjin ihmisten ajatukset,

hän tietää, että ne haihtuvat hetkessä.

₁₂Onnellinen on se, jota sinä kasvatat, Jumala,

jolle sinä avaat opetustasi.

₁₃Sinä varjelet häntä onnettomuuksilta siihen asti,

kunnes pahantekijöille kaivetaan hauta.

₁₄Jumala ei hylkää kansaansa,

ei hän jätä yksin omiaan.

₁₅Oikeutta jaetaan jälleen oikeudenmukaisesti,

rehellisyys palaa ihmisten sydämiin.

₁₆Kuka asettuu minun puolelleni

vastustamaan pahantekijöitä,

kuka puolustaa minua väärintekijöitä vastaan?

₁₇Jos Jumala ei auttaisi minua,

asuisin pian hiljaisuuden maassa.

₁₈Jos minusta tuntuu, että jalkani alkavat vapista,

sinun hyvyytesi tukee minua, Jumala.

₁₉Kun monet huolet painavat mieltäni,

saan sinulta lohdutuksen ja ilon.

₂₀Antaisitko sinä tukesi tuhon tuomioistuimelle?

Ne, jotka istuvat sillä,

muuntelevat pahaa hyväksi

käyttäen lakia verukkeenaan.

₂₁He liittoutuvat rehellisiä vastaan

ja tuomitsevat syyttömät syyllisiksi.

₂₂Mutta Jumala on minun turvapaikkani.

Jumalani on kallio, jonka suojaan kiirehdin.