Niin Jeesus saapui Jerusalemiin. Hän meni temppelialueelle ja katseli kaikkea, mitä ympärillä oli. Sitten hän lähti kahdentoista oppilaansa kanssa Betaniaan, koska oli jo myöhä.

Kun Jeesus seuraavana päivänä oli lähtenyt Betaniasta oppilaidensa kanssa, hänelle tuli nälkä.
Hän näki vähän matkan päässä viikunapuun, jossa oli lehdet. Jeesus meni katsomaan, olisiko siinä hedelmiä. Puun luokse tultuaan hän ei kuitenkaan löytänyt siitä muuta kuin lehtiä. Vielä ei näet ollut viikunoiden aika. Silloin Jeesus sanoi puulle: ”Sinun hedelmiäsi ei enää syö kukaan!” Hänen oppilaansa kuulivat tämän.

Jeesus ja oppilaat tulivat Jerusalemiin. Jeesus meni temppeliin ja alkoi häätää sieltä kaupustelijoita ja heidän asiakkaitaan. Hän potki nurin rahanvaihtajien pöydät ja kyyhkyskauppiaiden tuolit eikä antanut kenenkään kantaa tavaroita temppelialueen läpi. Ihmisiä opettaessaan hän sanoi heille: ”Eikö pyhissä kirjoituksissa sanota: ’Minun taloni on kaikkien kansojen rukouspaikka’? Te olette kuitenkin tehneet siitä rosvojen luolan!”

Ylipapit ja oppineet kuulivat tästä ja miettivät, miten saisivat Jeesuksen tapettua. He näet pelkäsivät häntä, sillä Jeesuksen opetus oli tehnyt kansaan syvän vaikutuksen. Illan tultua Jeesus ja oppilaat lähtivät kaupungin ulkopuolelle.

Varhain aamulla Jeesus ja oppilaat kulkivat viikunapuun ohi ja näkivät, että se oli kuihtunut juuriaan myöten. Eilinen tapaus muistui Pietarin mieleen, ja hän sanoi Jeesukselle: ”Katso, rabbi! Viikunapuu, jonka kirosit, on kuihtunut.” Jeesus vastasi heille: ”Säilyttäkää uskonne Jumalaan. Minä vakuutan teille: jos joku käskee tämän vuoren nousta ilmaan ja rojahtaa mereen eikä epäile vaan uskoo sanojensa toteutuvan, ne myös toteutuvat. (Mark. 11: 11–23)