”Taivaiden valtakuntaa voi ajatella näin: Isäntä lähti aikaisin aamulla palkkaamaan työmiehiä viinitarhaansa. Hän sopi miesten kanssa yhden denaarin päiväpalkasta ja lähetti heidät viinitarhaan. Kun hän yhdeksän aikoihin lähti ulos, hän näki joukon joutilaita miehiä seisoskelemassa torilla. Isäntä sanoi miehille: ’Menkää tekin viinitarhaan. Maksan teille asiallisen palkan.’ Miehet tekivät niin. Isäntä kävi ulkona myös keskipäivällä ja kolmen maissa iltapäivällä ja teki samoin. Kun hän viiden aikoihin kävi taas ulkona, hän näki jälleen miehiä seisoskelemassa ja kysyi heiltä: ’Miksi olette seisseet täällä joutilaina koko päivän?’ ’Koska kukaan ei ole palkannut meitä’, miehet vastasivat. ’Menkää tekin viinitarhaani’, isäntä sanoi.

Illan tullen isäntä sanoi tilanhoitajalleen: ’Kutsu työmiehet koolle ja maksa palkka jokaiselle, viimeksi tulleille ensin ja ensin tulleille viimeiseksi. Viiden aikoihin aloittaneet saivat denaarin mieheen. Ensimmäisinä töihin tulleet arvelivat nyt saavansa enemmän, mutta hekin saivat denaarin. He alkoivat väittää vastaan ja sanoivat isännälle: ’Nuo viimeisinä tulleet olivat hommissa tunnin. Silti pidät heitä saman arvoisina kuin meitä, jotka paiskimme töitä helteessä koko päivän!’ Isäntä sanoi yhdelle valittajista: ’En tee sinulle vääryyttä, ystäväni. Emmekö sopineet yhdestä denaarista? Ota omasi ja lähde. Tahdon antaa tälle viimeiselle saman kuin sinullekin. Vai enkö muka saa tehdä omillani, mitä tahdon? Katsotko pahalla sitä, että minä olen hyvä?’ Näin viimeiset tulevat ensimmäisiksi ja ensimmäiset viimeisiksi.” (Matt. 20: 1–16)