₁Miksi kansat liikehtivät levottomasti,

kansakunnat punovat turhia juoniaan?

₂Maan muut kuninkaat nousevat Jumalaa vastaan

ja vastustavat kuninkaaksi voideltua Jumalan valittua.

Hallitsijat liittoutuvat ja sanovat:

₃»Revitään irti kahleet,

irrotetaan itsemme heidän köysistään.»

₄Taivaan hallitsija nauraa heille,

hän pilkkaa heitä.

₅Hänen raivonsa kauhistuttaa,

vihan vallassa hän puhuu heille:

₆»Minä olen asettanut kuninkaani

Siioniin, pyhälle vuorelleni.»

₇»Minä, Jumalan valitsema kuningas,

tahdon nyt kertoa, mitä Jumala on säätänyt.

Hän sanoi minulle: ’Sinä olet poikani,

tänään minä synnytin sinut.

₈Pyydä vain minulta, niin annan omaksesi kansat,

valtasi ulottuu maan ääriin.

₉Sinä murskaat kansat rautaisella sauvalla,

särjet ne kuin saviastian.’»

₁₀Te kuninkaat, kuunnelkaa,

ottakaa vastaan tämä kehotus, maan hallitsijat!

₁₁Palvelkaa Jumalaa pelolla.

Vapiskaa kunnioituksesta,

kun kohotatte hänelle riemuhuudon.

₁₂Tervehtikää kunnioittaen kuningasta,

Jumalan poikaa,

jotta Jumala ei vihastuisi eikä teille kävisi huonosti.

Sillä nopeasti leimahtaa hänen vihansa.

Onnellisia ovat ne, jotka turvautuvat häneen.

Antakaa Jumalalle kunnia,

te taivaalliset olennot,

tunnustakaa Jumalan voima!

₂Tunnustakaa hänen nimensä kunnia,

kumartukaa hänen pyhän kirkkautensa edessä!

₃Jumalan ääni jylisee vesien päällä.

Kunnian Jumala myrskyää,

hän jyrähtelee suurten vesien päällä.

₄Hänen äänensä on voimakas

ja majesteettinen.

₅Jumalan ääni pirstoo puut,

Jumala murskaa Libanonin setrit.

₆Libanon hypähtelee kuin vasikka,

Hermonin vuorikin hyppelee

kuin nuori sonni.

₇Jumalan ääni iskee tulta.

₈Se saa aution maan vapisemaan,

Jumala saa vapisemaan Kadesin maan.

₉Jumalan ääni saa peurat synnyttämään,

se repii metsät autioiksi.

Hänen temppelissään kaikki julistavat

Jumalan kunniaa.

₁₀Jumala hallitsee

taivaiden tulvivia vesiä,

hän on ikuinen kuningas.

₁₁Hän antaa kansalleen voimaa,

hän siunaa sitä rauhalla.