Musiikin johtajalle: korahilaisten laulu
2Kuulkaa, kaikki kansat, mitä teille puhun,
kuunnelkaa, kaikki maailman asukkaat.
3Te kaikki, olkaa kuulolla,
niin rikkaat kuin köyhätkin.
4Puhun nyt viisaita sanoja,
mieleni etsii ymmärrystä.
5Kuuntelen tarkasti viisaita mietelmiä,
ratkon arvoituksia soittimeni kieliä näppäillen.
6Miksi pelkäisin pahoina päivinä,
kun petturien pahat teot piirittävät minua?
7He luottavat omaisuuteensa
ja leveilevät rikkauksillaan.
8Mutta yksikään heistä ei voi lunastaa ystävänsä henkeä,
sovittaa Jumalalle tämän pahoja tekoja.
9Kuinka kalliit ovatkaan ihmisen elämän lunnaat!
Ne jäävät lopulta maksamatta,
10vaikka hän kuinka tahtoisi elää ikuisesti
eikä mennä hautaan.
11On nähty, että myös viisaat kuolevat,
hölmöt ja typerätkin häviävät,
ja heidän omaisuutensa jää muille.
12Hauta on heidän asuinpaikkansa ikuisesti,
heidän asuntonsa sukupolvesta toiseen,
vaikka he hankkivat eläessään maata nimiinsä.
13Ihminen ja hänen kunniansa katoavat,
eläinten tavoin hänkin lakkaa olemasta.
14Tällainen on tyhmien tie
ja niiden, jotka seuraavat heidän jälkiään
ja ilahtuvat heidän sanoistaan.
(välisoitto)
15Kuin lammaslauma he laskeutuvat suoraan hautaan,
sillä kuolema on heidän paimenensa.
Aamulla heidät syrjäyttävät oikeaa tietä kulkevat,
ja heitä kalvaa kuoleman maa, heidän asuinpaikkansa.
16Mutta minut Jumala lunastaa kuoleman kynsistä,
hän tempaa minut sen otteesta.
(välisoitto)
17Älä ole huolissasi, vaikka joku rikastuu
ja hänen talonsa varallisuus kasvaa.
18Ei hän ota kuollessaan mukaansa mitään,
hänen rikkautensa eivät seuraa häntä hautaan.
19Vaikka hän eläessään onnitteleekin itseään
ja muut kiittelevät hänen menestystään,
20täytyy hänen mennä esivanhempiensa luokse
sinne, missä ei koskaan nähdä valoa.
21Ihminen ei ymmärrä ylpeydessään,
että eläinten tavoin hänkin lakkaa olemasta.