Nykyajan ihminen ajattelee ja uskoo, että hän voi koska tahansa ja miten tahansa olla yhteydessä Jumalaan ja saada rikkomuksensa anteeksi. Tavallaan Jumala on olemassa häntä varten, aina ja kaikkialla.

Jeesuksen ja oppilaiden maailmassa ei uskottu eikä ajateltu samalla tavalla. Jumalan eteen ei noin vain suoraan asteltu, vaan siihen oli valmistauduttava ja puhdistettava itsensä (Ps. 24:3–6). Jumalalle uhraaminen oli luonnollinen osa uskonnollista elämää. Yhtäältä uhrit olivat lahjoja, ja niillä osoitettiin kiitollisuutta, kunnioitusta ja kuuliaisuutta Jumalaa kohtaan. Toisaalta uhreilla sovitettiin koko kansan ja yksittäisen ihmisen syntejä.

Uhreja toimitettiin vain Jerusalemin temppelissä, eikä uhraaja itse voinut uhrata, vaan pappi uhrasi uhrieläimen hänen puolestaan. Näin Jerusalemin temppeli papistoineen oli kaiken hengellisen elämän ja uskovan tarvitseman sovituksen keskus.