Herra on armahtanut uskotonta kansaansa
1Halleluja! Kiittäkää Herraa!
Hän on hyvä,
iäti kestää hänen armonsa.
2Kuka voi sanoiksi pukea Herran voimateot,
kuka voi häntä kyllin ylistää?
3Onnellisia ne, jotka elävät vanhurskaasti,
jotka aina tekevät niin kuin oikein on.
4Herra, sinä olet armollinen kansallesi –
muistathan myös minua!
Auta minua, ota minut huomaasi,
5että saisin kokea valittujesi onnen,
että saisin iloita, kun sinun kansasi iloitsee,
ja ylistää osaani sinun omiesi kanssa.
6Me olemme tehneet syntiä, niin kuin isämmekin,
pahoin me olemme tehneet,
eläneet jumalattomasti.
7Kun isämme olivat Egyptissä,
he eivät ymmärtäneet sinun tunnustekojasi.
Vaikka monin tavoin osoitit uskollisuutesi,
he eivät sitä mieleensä painaneet.
Kaislamerellä he kapinoivat sinua vastaan.
8Mutta Herra pelasti heidät, nimensä kunnian tähden,
hän osoitti voimansa ja suuruutensa.
9Hän käski Kaislamerta, ja se kuivui,
ja hän kuljetti heidät syvyyksien halki,
merenpohjaa pitkin kuin aavikkotietä.
10Hän pelasti heidät vainoojien käsistä,
vapautti heidät vihollisen vallasta.
11Vedet peittivät heidän ahdistajansa,
ainoakaan ei jäänyt henkiin.
12Silloin isämme uskoivat hänen sanansa
ja lauloivat hänelle kiitosta.
13Mutta kohta he taas unohtivat hänen tekonsa,
eivät odottaneet hänen neuvojaan.
14Autiomaassa he kävivät ahnaiksi
ja koettelivat Jumalaa.
15Hän antoi heille, mitä he pyysivät,
mutta istutti heihin hivuttavan taudin.
16Leirissä kansa alkoi kadehtia Moosesta
ja Aaronia, Jumalan pyhää.
17Silloin maa aukeni ja nieli Datanin,
hautasi alleen Abiramin joukon.
18Tuli leimahti leirin keskellä,
liekki poltti jumalattomat.
19Horebin juurella he valoivat sonnin
ja kumarsivat tekemäänsä patsasta.
20He vaihtoivat Herran, Kunniansa,
ruohoa syövän naudan kuvaan.
21He unohtivat Jumalan, pelastajansa,
hänet, joka teki suuria Egyptissä,
22Haamin maassa ihmeellisiä töitä,
pelottavia tekoja Kaislamerellä.
23Vihassaan Herra aikoi hävittää heidät,
mutta Mooses, hänen valittunsa,
astui hänen eteensä ja suojeli heitä,
taivutti hänet säästämään kansan.
24He väheksyivät ihanaa maata,
he eivät uskoneet Herran sanaa
25vaan nurisivat teltoissaan
eivätkä tahtoneet totella Herraa.
26Silloin Herra kohotti kätensä
tuhotakseen heidät autiomaassa
27ja heittääkseen heidän lapsensa kansojen sekaan,
hajalle vieraisiin maihin.
28He antautuivat palvelemaan Baal-Peoria
ja söivät kuolleille kuville tuotuja uhreja.
29He vihastuttivat Herran teoillaan,
ja siksi vitsaus iski heihin.
30Mutta kansan keskeltä nousi Pinehas –
hän langetti tuomion, ja vitsaus väistyi.
31Tämän tähden hänet katsotaan vanhurskaaksi,
iäti, polvesta polveen.
32Meribassa, missä vedet virtasivat,
he vihastuttivat Herran.
Mooses joutui kärsimään heidän takiaan,
33kun he saivat hänet menettämään malttinsa
ja hän puhui sanojaan punnitsematta.
34He eivät hävittäneet kansoja,
jotka Herra oli käskenyt hävittää,
35vaan veljeilivät vieraiden kansojen kanssa
ja ottivat oppia niiden menoista.
36He palvoivat vieraita jumalia
ja joutuivat niiden pauloihin.
37He uhrasivat poikiaan ja tyttäriään hengille,
38poikiensa ja tyttäriensä veren
he uhrasivat Kanaanin jumalille.
He vuodattivat viatonta verta,
ja maa saastui.
39He tahrasivat itsensä teoillaan,
kun he olivat uskottomia Herralle.
40Niin Herran viha syttyi,
hän ei enää sietänyt omaa kansaansa.
41Hän antoi sen vieraiden kansojen käsiin,
vihamiesten orjuuteen.
42Viholliset ahdistivat israelilaisia,
ja heidän oli nöyrryttävä vieraiden valtaan.
43Yhä uudestaan Herra pelasti heidät.
Silti he kapinoivat ja toimivat halujensa mukaan,
vajosivat syntiin yhä syvemmälle.
44Mutta Herra näki heidän ahdinkonsa
ja kuuli heidän avunhuutonsa.
45Hän muisti liittonsa ja armahti heitä,
osoitti suuren laupeutensa.
46Hän taivutti heille suopeiksi
ne, jotka olivat vieneet heidät vankeuteen.
47Pelasta meidät, Herra, meidän Jumalamme,
saata meidät yhteen kansojen keskeltä!
Silloin saamme ylistää pyhää nimeäsi
ja riemuiten kiittää sinua.
48Ylistetty olkoon Herra, Israelin Jumala,
iankaikkisesta iankaikkiseen!
Koko kansa sanokoon: Aamen.
Halleluja!
