₂Minä ajattelin: »Olen varuillani,

etten syyllisty puheissani syntiin.

Minä sinetöin suuni, pysyn vaiti,

kun jumalattomia on paikalla.»

₃Niin minä pidin suuni kiinni, olin mykkänä,

minä vaikenin, mutta turhaan:

tuskani vain yltyi.

₄Sydämeni oli kuin tulessa,

huokaukseni olivat kuumat kuin liekki.

Minun täytyi avata suuni ja puhua.

₅Herra, anna minun muistaa,

että elämäni päättyy,

että päivilleni on pantu määrä.

Opeta minua ymmärtämään,

kuinka katoavainen minä olen!

₆Vain kourallisen päiviä sinä annoit minulle,

elämäni on sinun silmissäsi

kuin ohikiitävä hetki.

Vain tuulenhenkäys ovat ihmiset,

kaikki tyynni. (sela)

₇Ihminen tulee ja menee,

katoaa kuin varjo.

Turhaan hän hyörii ja kokoaa omaisuutta,

ei hän tiedä, kenen käsiin se joutuu.

₈Herra, onko minulla vielä toivoa?

Kaikki on sinun varassasi.

₉Päästä minut kaikista synneistäni,

älä anna minun joutua houkkien häväistäväksi.

₁₀Minä olen nyt vaiti, en avaa suutani,

sillä sinulta tulee kaikki.

₁₁Ota vitsauksesi minun päältäni,

en kestä enää kätesi iskuja.

₁₂Kun sinä kuritat ja rankaiset ihmistä

hänen syntiensä vuoksi,

sinä teet lopun hänen kukoistuksestaan,

niin kuin koi tuhoaa vaatteen.

Vain tuulenhenkäys ovat kaikki ihmiset! (sela)

₁₃Kuule rukoukseni, Herra,

ota vastaan avunhuutoni.

Älä ole kuuro minun itkulleni!

Minä olen muukalainen, etsin sinulta turvaa,

olen koditon niin kuin olivat isänikin.

₁₄Käännä pois syyttävä katseesi,

jotta saisin jälleen iloita,

ennen kuin menen pois

eikä minua enää ole.

₂Hartaasti minä odotin Herraa,

ja hän kumartui minun puoleeni

ja kuuli huutoni.

₃Hän veti minut ylös syvästä kuopasta,

upottavasta liejusta.

Hän nosti minut kalliolle,

antoi lujan pohjan askelteni alle.

₄Hän antoi suuhuni uuden virren,

kiitoslaulun Jumalamme ylistykseksi.

Tämän kuulevat monet, tuntevat pyhää pelkoa

ja turvaavat Herraan.

₅Hyvä on sen osa,

joka luottaa Herraan,

ei etsi apua pahan voimilta

eikä käänny niiden puoleen,

jotka valhetta palvelevat.

₆Herra, minun Jumalani,

kukaan ei ole sinun vertaisesi!

Sinä olet tehnyt suuria tekoja,

sinä ajattelet meidän parastamme.

Minä haluan kertoa teoistasi –

niitä on enemmän kuin voin luetella.

₇Teurasuhria ja ruokauhria sinä et halua,

polttouhria ja syntiuhria sinä et pyydä,

mutta sinä teit minulle kuulevat korvat.

₈Siksi minä sanoin:

»Nyt olen tullut, Herra.

Kirjaan on kirjoitettu,

mitä minun pitää tehdä.

₉Jumalani, minä täytän mielelläni tahtosi,

sinun lakisi on minun sydämessäni.»

₁₀Minä julistan sinun vanhurskauttasi

temppeliin kokoontuneelle kansalle,

en lakkaa siitä puhumasta.

Herra, sinä tiedät sen!

₁₁Minä en ole pitänyt vanhurskauttasi omana tietonani,

olen puhunut sinun uskollisuudestasi

ja pelastusteoistasi.

En ole salannut juhlakansalta,

kuinka hyvä ja uskollinen sinä olet ollut.

₁₂Herra, ethän ota minulta pois armoasi!

Sinun hyvyytesi ja uskollisuutesi

varjelkoon minua aina.

₁₃Onnettomuudet saartavat minut,

niitä on lukematon määrä!

Syntini ovat minut vanginneet,

vieneet silmieni valon,

niitä on enemmän

kuin hiuksia päässäni,

rohkeuteni on kadonnut.

₁₄Herra, ole armollinen, pelasta minut!

Herra, riennä avukseni!

₁₅Pilkka ja häpeä niille,

jotka väijyvät henkeäni!

Perääntykööt lyötyinä kaikki,

jotka tahtovat minulle pahaa.

₁₆Kauhistukoot onnettomuuttaan

ne, jotka ilkkuvat minulle: »Siitä sait!»

₁₇Mutta ne, jotka kysyvät tahtoasi,

iloitkoot ja riemuitkoot sinusta.

Ne, jotka panevat toivonsa sinuun,

saakoot aina sanoa: »Suuri on Herra!»

₁₈Minä olen köyhä ja avuton,

mutta sinä, Herra, pidät minusta huolen.

Sinä olet apuni ja pelastajani.

Jumalani, älä viivy!