Yhdessä saamme aikaan enemmän

Minä muistaan tarkkaan sen, kun äiti otti esiin kukkaron ja jakoi kaikille omaan käteen rahan, jonka sai ihan itse pudottaa kolehtihaaviin. Se oli jännittävää. Se oli tärkeää. Pienenä minua jännitti ehtiikö rahan pudottaa tarpeeksi nopeasti ohi suhahtavaan haaviin. Haavia ei sopinut pidätellä yksilöiden edessä, ettei jäänyt silmätikuksi. Pienelle ihmiselle oli haastavaa olla nopea ja huomaamaton. Muistan sen tunteen edelleen.  Oli tärkeää pudottaa raha ihan itse.  Tiesin, että raha menee jollekin, joka tarvitsee sitä minua enemmän.

Edelleen ollessani kirkossa jaan kaikille penkkirivissäni kolikon, yhtä lailla niin pienille kuin suurille kirkkovieraille.

Meillä jää monia kokemuksia tässä ajassa sivuun. Nyt ei voi kokoontua sunnuntaina Jumalan omaan huoneseen. Ei voi etsiytyä kirkkosalin taaimmaiseen nurkkaan, josta voi tarkkailla kirkkosaliin hiljalleen lipuvia ihmisiä.  Ei voi haeskella sopivaa asentoa vähän liian kovalla penkillä.  Ei voi vaipua saarnan aikana pyhyyden äärelle tuijottamalla korkeaa kattoa. Urkujen pauhu ei omalla sohvalla tunnu samalla lailla koko vartalossa kuin suuressa salissa.

Striimin ääreen on keskityttävä ja tehtävä tietoisempi valinta olla läsnä. Jos vaipuu ajatuksiinsa, saattaa niihin tulvia vieressä pilkottava tiskivuori tai sohvan alla olevat pölypallot Jumalan suuruuden sijasta. Nopea mieli saattaa hyppiä striimien välillä etsien omaa lempivirttä tai parempaa äänentoistoa. Käsilaukun uumenista ei voikaan kaivella satunnaisia kolikoita, vaan käsiin on etsittävä kännykkä.

Kaikki ne taskunpohjilta kaivetut pienet rahat ovat muodostaneet niin ison avun, että sen poisjääminen tuntuu suurelta. Yhdessä on saatu aikaan paljon. Yhdessä voidaan saada aikaan paljon nytkin. Tunnejälki kolehdin merkittävyydestä ei ole turha. Kolehdilla on oma filosofiansa.

Raamattusunnuntaina 11.4. kolehdin kohdalla puhutaan lukutaito-opetuksen merkityksestä. Jos kolehdin lahjoittaa tekstiviestillä voi miettiä, että tällöin mahdollistaa sen, että joku toinen pystyy sen avulla myös kirjoittamaan tekstiviestin, lukemaan reseptin ja kirjoittamaan oman nimensä. Kirkonmenojen jälkeen voi vahvistaa tätä tunnetta osallistumalla Lukutaitokahveille Pipliaseuran Facebookissa ja kuulla, mikä merkitys työllä todella on.

Ja muuten: jokainen rukous kuullaan, vaikka se ajatus välillä harhailisikin.

Kirjoittaja on Pipliaseuran seurakuntatyön päällikkö, pastori Ulla Oinonen.

Julkaistu torstai 1 huhtikuu 2021