Raamattumietiskely: Syvän veden runsaus ja voima
Jeesus taisi olla järvi-ihminen. Sellaisen kuvan saa evankeliumeista, joissa Jeesus toistuvasti lähtee oppilaineen Gennesaretin järven rantaan tai vesille. Eräässä evankelista Luukkaan tallentamassa kertomuksessa Jeesus seisoi järven rannalla ja väkijoukko tungeksi hänen ympärillään. Jeesus näki kalastajan nimeltä Simon veneessään ja nousi siihen opettamaan.
”Lopetettuaan puheensa Jeesus sanoi Simonille: ’Souda vene syvään veteen, laskekaa sinne verkkonne.’” (Luuk. 5:4) Entä jos lähestyisin tätä kehotusta rukouksen opettajan sanoina? Vaikka olisin turhautunut siihen, etten osaa ja jaksa rukoilla, Jeesuksen kehotuksesta asetun kuitenkin hiljaiseen rukoukseen, ”lasken verkkoni syvään veteen”. Mitä tapahtuu?
”Näin he tekivät ja saivat saarretuksi niin suuren kalaparven, että heidän verkkonsa repeilivät”, kertoo jae 6. Syvyydessä rukoilija kohtaa Jumalan ihmeellisen runsauden ja voiman. Syvä vesi on tyyni, vaikka pinnalla aallot lyövät korkeina.
Kosketusta tällaiseen Jumalan Hengen ennenkokemattomaan voimaan tarvitsee oman elämän aallokossa. Mutta sitä tarvitsee myös koko ihmiskunta keskellä ekologista kriisiä. Miten muuten kykenemme muuttamaan elämäntapaamme sen perustuksia myöten kohtuullisemmaksi ja luomakunnan tasapainoa kunnioittavaksi?
Jeesuksen pelastava toiminta ilmeni myös siinä, että hän oli rukouksen ja viisauden opettaja. Hänen ydinsanomansa kuului: Jumalan valtakunta on tullut lähelle. Kääntykää, muuttakaa mielenne ja seuratkaa minua. Jeesus opetti monin sanoin, vertauksin ja vertauskuvallisin teoin, millainen on tämä Jumalan valtakunta. Sen yksi ulottuvuus on sisäinen rauha ja tyyneys, joka mahdollistaa harkitun toiminnan rakkauden ja oikeudenmukaisuuden puolesta. Sisäisen rauhan lähteistä voi ammentaa voimaa rauhan rakentamiseen lähipiirissään ja yhteiskunnassaan.
Mielenmuutos merkitsee yhteyden avautumista kokonaisempaan mieleen kuin tämä ahdas arkimieleni, joka niin helposti huolestuu, murehtii menneitä ja pelkää tulevia. Jeesus opetti päästämään irti pelosta, liiallisesta turvallisuudentarpeesta ja vertailusta. Hänen seurassaan se on mahdollista; ihminen tietää kulkevansa joka tapauksessa kestävän peruskallion päällä.
Hiljaiseen rukoukseen voi vetäytyä omaan rukousnurkkaukseensa tai vaikkapa rannalle. Syvyydestä kumpuaa voimaa elämäntavan muutokseen. Siellä ovat mielikuvituksen ja luovuuden lähteet, joiden avulla löydämme aivan uusia ratkaisuja tulevaisuuden rakentamiseen. Sieltä löytyy syvä ilo.
Teksti: Pauliina Kainulainen
Pauliina Kainulainen on ekoteologi ja Enonkosken luostariyhteisön retriittipappi, joka kirjoittaa Piplia-lehden
