Blogi: Kas niin, nyt sinäkin olet kristitty!

Hiki valuu pitkin selkää, kun kuljemme Mokattamin kaupunginosassa Kairossa, määränpäänämme ihanan viileä kallioon louhittu kirkko. Aluetta kutsutaan edelleen roskienkerääjien kyläksi, sillä vielä parikymmentä vuotta sitten siellä sijaitsi suuri kaatopaikka, ja sen asukkaat lajittelivat roskia. Nyt kaatopaikasta on jäljellä tuskin jälkeäkään, ja tilalla on kerrostaloja ja turistivirtoja houkutteleva kalliokirkkoryhmittymä huikeine seinämiin louhittuine taideteoksineen. Kairon mittakaavassa Mokattam on keskiluokkaistunut, mutta mangot ovat vielä halvempia kuin turistikeskustassa.

Kirkkojen välissä nököttää vaatimaton, leikkimökin kokoinen koppero, jonka ulkopuolella oleva mainoskyltti kertoo tatuoijan olevan paikalla. Mies nimeltä Girgis Gabrien Girgis tekee täällä elämäntyötään, ristitatuointeja koptilaisten kristittyjen ranteisiin. Halusin tavata Egyptin kuuluisimman tatuointitaiteiljan, koska näkyvälle paikalle ihoon piirretty uskonnon tunnusmerkki on omasta ajattelumaailmasta käsin niin vieras ajatus.

Ristitatuoinnin historia ulottuu jopa kristillisen historian alkupäiviin saakka. Kun muslimit valloittivat Egyptin 600-luvulla, tuli rististä pakollinen niille, jotka eivät suostuneet luopumaan kristinuskosta. Ristinmerkin kantajat joutuivat maksamaan uskontoveroa. Kristittyjen asema Egyptissä on vuosisatojen varrella nähnyt monenlaisia vaiheita, ja risti ranteessa kantaa viestiä niistä.

”Risti symboloi Kristuksen voimaa ristillä. Se kertoo myös kivusta, kärsimyksestä ja verestä. Tatuointi on tapa, jolla kannamme kristittyjen historiaa ja perinnettä Egyptissä,” Girgis kertoo.

Jos pitäisi kuvata egyptiläistä kristillisyyttä yhdellä sanalla, kutsuisin sitä juurevaksi. Vähemmistöuskonnon edustajat kantavat ylpeästi ristiään, ihan konkreettisesti ihollaan, koska se on niin keskeinen osa heidän identiteettiään. Kirkko on ihan konkreettisesti toinen koti, ja seurakunta perhe, jonka kanssa jaetaan ilot ja surut. Usko ei ole yksilösuoritus, vaan mukana kulkevat koko seurakuntaperhe ja edelliset jo kirkkauteen siirtyneet sukupolvet.

Ihan hyvä syy ottaa tatuointi, tuumaan minä, ja ojennan ranteeni Girgisin käsittelyyn. Tatuointilaite on itse rakennettu, ja ikkunalaudalla on rivi leimasinmalleja muistakin tatuointiaiheista: Maria, ristillä riippuva Jeesus, erilaisia isompia ristejä, Pyhä Yrjö ja lohikäärme. Mieli tekisi laittaa isompikin kuva, mutta päädyn kuitenkin perinteiseen tasakantaiseen koptiristiin. Samanlaisen olen matkani aikana nähnyt kymmenien ja taas kymmenien tapaamieni kristittyjen ranteessa.

Tatuointi ei ole minulle ensimmäinen, eikä edes ensimmäinen ristinmuotoinen. Silti sillä on minulle erityinen merkitys: olla osa globaalia kristikuntaa, joka elää ja hengittää Raamatun lupauksia, sitä varten laitan mielelläni kappaleen ihoa likoon. Itse toimitus on jopa yllättävän nopea, risti on valmis muutamalla vedolla, iho putsattu ja päälle laitettu laastari.

”Kas niin, nyt sinäkin olet kristitty”, virnistelee Girgis saatuaan kuvan valmiiksi.

Ilmaisen ulkoisella olemuksellani niin monia asioita. Käyttämällä itse neulottuja asusteita voin viestiä olevani käsityöihminen. Vaelluskengät kertovat ulkoilmaharrastuksesta. T-paitaan voi printata iskulauseita. Risti ranteessani kertoo nyt siitä, mihin joukkoon kuulun.

tatuointilaite rannetta vasten

Kirjoittaja: Hanna Hokkanen, Suomen Pipliaseura, varainhankinnan päällikkö

Lue lisää Piplian työstä Egyptin lasten parissa: Oma Raamattu on suuri aarre

Julkaistu keskiviikko 14 joulukuu 2022