Blogi: Saamelaisilla kirkkopäivillä tulistellaan yhdessä
Inarissa vietetään tänä vuonna saamelaisia kirkkopäiviä 5–7.8. Kirkkopäivien teemana on tällä kertaa Pyhä tuli – Pyhä kansa. Saamelaiset kirkkopäivät järjestetään neljän vuoden välein vuorotellen Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa. Väli edellisiin Ruotsin Arvidsjaurissa pidettyihin päiviin kasvoi koronapandemian takia viideksi vuodeksi. Näin ollen saamelaisia kirkkopäiviä on vietetty Suomessa viimeksi 13 vuotta sitten.
Muistan elävästi, kun ensimmäistä kertaa valmistauduin saamelaisille kirkkopäiville. Oli todella vaikeaa hahmottaa, että mitä oikein olisi luvassa. Tiesin etukäteen, että kirkkonamme toimisi jonkinlainen laavu ja että paikalla olisi saamelaisia kaikista neljästä maasta. Päivien ohjelma olisi arvatenkin kirkollista.
Laavun koko ja ohjelman runsaus löivät minut ällikällä. Viikonloppuun mahtui saamenkielistä musiikkia, elokuvaa, laavukeskusteluja ja jumalanpalveluksia sekä tietysti duodjia eli saamelaista käsityötä. Ihaninta oli, että kirkkopäiville saapui runsaasti tuttuja ja tuntemattomia yli valtioiden rajojen, ympäri saamenmaan. Kieliryhmiä oli paikalla paljon ja kaikilla tuntui olevan yhteinen sävel.
Saamelaiset kirkkopäivät on pieneltä kansalta iso ponnistus, mutta näen tuon ponnistuksen ehdottoman kannattavana. Päivillä saamelainen kirkollinen elämä, saamen kielet ja saamelainen kulttuuri saavat todellakin näkyä ja kuulua.
Evankeliumin kuuleminen omalla äidinkielellä ei ole tänäkään päivänä saamelaisille itsestäänselvyys. Pienimmistä kieliryhmistä alkaa olla vaikeaa löytää esimerkiksi kielenkääntäjiä ja siksi saamen kielten parissa tehtävä kielenelvytystyö on kriittisen tärkeää juuri nyt. Uskon, että kirkkopäivät antavat omalta osaltaan tukea ja vahvistusta tuolle työlle ja muistuttavat sen tärkeydestä.
Raamattua ei ole vielä käännetty koltansaameksi kokonaan, mutta näiden kirkkopäivien aikaan Pipliaseura julkaisee päivitetyn version koltansaamenkielisestä Johanneksen evankeliumista. Alkuperäinen koltansaamenkielinen käännös on painettu kirjamuotoon jo vuonna 1988. Myös omasta kirjahyllystäni tuo kirjoituskoneen fontilla kirjoitettu ja Evankelista Johanneksen ikonikuvalla koristettu kirja löytyy. Kirjan kansilehdiltä pystyn tunnistamaan tuttuja nimiä, jotka ovat jo ennen syntymääni tehneet arvokasta työtä kielen parissa, uurastaen tuon käännöksen valmiiksi saattamiseksi. Kenties jo silloin jonkinlainen pelko koltansaamen kielen katoamisesta on ollut ilmassa ja näkymä kielen tulevaisuudesta epävarma. Tuntuukin siis aika hyvältä, että nyt – yli 30 vuotta tuon kirjan julkaisemisen jälkeen – tuo käännös päivityksineen saa kuulua seurakunnan keskellä ja luemme sitä myös saamelaisilla kirkkopäivillä ekumeenisessa avajaisjumalanpalveluksessa. Vuosien takainen työ ei ole mennyt hukkaan. Kieli elää yhä.
Pyhä tuli – Pyhä kansa -teemalla toteutettavat saamelaiset kirkkopäivät kutsuvat meitä yhteiselle nuotiolle Jumalan rakkauden lämpöön jakamaan, kokemaan ja olemaan yhdessä kristittyinä. Yhtä Kristuksessa. Tuolla tulistelupaikalla itse kunkin kulttuuri saa näkyä ja evankeliumi saa kuulua kielillä, jotka niin usein arjessa jäävät valtakielien alle. Näitä hetkiä tarvitaan, sillä ne ruokkivat yhteistä tahtoa toimia sen eteen, että vielä tulevatkin sukupolvet meidän jälkeemme saisivat kokoontua yhteen ja kuulla evankeliumia oman sukunsa sydämen kielellä.
