Israel ja Jumalan lupaukset
1Vakuutan Kristuksen nimessä, että puhun totta, ja Pyhän Hengen valaisema omatuntoni todistaa, etten valehtele: 2Minulla on sydämessäni raskas suru ja lakkaamaton tuska. 3Toivoisin suorastaan, että itse olisin kirottu ja erotettu Kristuksen yhteydestä, jos se vain auttaisi veljiäni, oman kansani jäseniä. 4Ovathan he israelilaisia, jotka Jumala on ottanut lapsikseen ja joille hän on antanut kirkkautensa. Heidän kanssaan hän on tehnyt liitot, heille hän on antanut lain, jumalanpalveluksen ja lupaukset. 5Heidän ovat kantaisät, heistä on Kristus ihmisenä lähtöisin, hän, joka on kaiken yläpuolella, ikuisesti ylistetty Jumala, aamen!
6Jumalan sana ei ole voinut raueta tyhjiin. Eivät kaikki israelilaiset kuulu tosi Israeliin, 7eivätkä kaikki Abrahamin jälkeläiset ole oikeita Abrahamin lapsia. Onhan sanottu: »Vain Iisakin jälkeläisiä sanotaan sinun lapsiksesi.» 8Tämä tarkoittaa, etteivät Jumalan lapsia ole luonnolliset jälkeläiset vaan että jälkeläisiksi luetaan lupauksen voimasta syntyneet lapset. 9Lupaus kuului näin: »Ensi vuonna samaan aikaan palaan sinun luoksesi, ja silloin Saaralla on poika.» 10Eikä tämä ollut ainoa kerta. Rebekan pojilla oli yksi ja sama isä, meidän kantaisämme Iisak. 11-12Jo ennen kaksospoikien syntymää, ennen kuin he vielä olivat tehneet mitään hyvää tai pahaa, Jumala sanoi Rebekalle: »Vanhempi on palveleva nuorempaa.» Näin Jumala osoitti, että hänen suunnitelmansa perustui hänen omaan valintaansa, ei ihmisen tekoihin vaan kutsujan tahtoon. 13Onhan kirjoitettu: »Jaakobia minä rakastin, mutta Esauta vihasin.»
14Mitä me tähän sanomme? Ei kai Jumala ole epäoikeudenmukainen? Ei suinkaan. 15Hän sanoo Moosekselle: »Minä armahdan kenet tahdon ja osoitan laupeutta kenelle tahdon.» 16Ratkaisevaa ei siis ole, mitä ihminen tahtoo tai ehtii, vaan se että Jumala armahtaa. 17Kirjoituksissa sanotaan faraolle: »Sen vuoksi minä korotin sinut, että sinun kohtalossasi osoittaisin voimani ja että minun nimeäni julistettaisiin koko maailmassa.» 18Jumala siis armahtaa kenet tahtoo ja paaduttaa kenet tahtoo.
Jumalan vapaa valinta
19Joku teistä ehkä kysyy: »Miksi Jumala sitten moittii ihmisiä? Eihän kukaan voi vastustaa hänen tahtoaan.» 20Ihmisparka, mikä sinä olet arvostelemaan Jumalaa? Sanooko saviastia muovaajalleen: »Miksi teit minusta tällaisen?» 21Kyllä kai savenvalajalla on oikeus tehdä samasta savesta toinen astia arvokasta ja toinen arkista käyttöä varten? 22Näin on myös Jumala tehnyt näyttääkseen vihansa ja osoittaakseen voimansa. Suuressa kärsivällisyydessään hän on tosin säästänyt noita vihan astioita, jotka on määrätty tuhottaviksi. 23Loppumattoman kirkkautensa hän taas on antanut ilmetä niistä astioista, joita kohtaan hän osoittaa laupeutta ja jotka hän on valmistanut kirkkautta varten. 24Sellaisiksi hän on kutsunut meidät, olimmepa juutalaisia tai emme. 25Hoosean kirjassa hän sanoo:
– Minä olen sanova kansakseni sitä, joka ei kansaani ollut,
ja rakastetukseni sitä, jota en rakastanut.
26Ja samassa paikassa, jossa heille sanottiin: »Te ette ole minun kansaani», heitä tullaan sanomaan elävän Jumalan lapsiksi.
27Mutta Israelista Jesaja huudahtaa:
– Vaikka Israelin kansa olisi lukuisa kuin merenrannan hiekka,
siitä pelastuu vain rippeet.
28Äkkiä ja lopullisesti
on Herra toteuttava sanansa maan päällä.
29Jesaja on myös ennustanut:
– Ellei Herra Sebaot olisi säästänyt meistä siementä,
meidän olisi käynyt kuin Sodoman,
me olisimme Gomorran kaltaiset.
Israel ja Jumalan vanhurskaus
30Mitä tämä siis merkitsee? Sitä, että vieraat kansat, jotka eivät tavoitelleet vanhurskautta, ovat saaneet sen, nimittäin uskon vanhurskauden. 31Sen sijaan Israel, joka tavoitteli vanhurskautta lakia noudattamalla, ei sitä saavuttanut. 32Miksi ei? Siksi, että israelilaiset eivät lähteneet uskon tielle vaan tekojen. He ovat kompastuneet siihen kiveen, 33josta on kirjoitettu:
– Minä asetan Siioniin kiven, johon he kompastuvat,
kallion, johon he loukkaavat itsensä.
Mutta joka häneen uskoo, ei joudu häpeään.
