Psalmi 22

₂Jumalani, Jumalani, miksi hylkäsit minut?

Minä huudan sinua avuksi,

mutta sinä olet kaukana.

₃Jumalani, minä kutsun sinua päivisin,

mutta sinä et vastaa.

Yöt kaikki huudan saamatta rauhaa.

₄Sinä olet pyhä, sinä olet kuningas,

sinulle soivat Israelin ylistysvirret.

₅Sinuun ovat turvanneet isämme ennen.

Sinuun he turvasivat ja pääsivät suojaan,

₆sinua he huusivat ja saivat avun,

sinuun he luottivat eivätkä pettyneet.

₇Mutta minä olen maan mato, en enää ihminen,

olen kansani hylkäämä, ihmisten pilkka.

₈Kaikki ilkkuvat, kun minut näkevät,

pudistavat päätään ja ivaavat minua:

₉»Hän on turvannut Herraan,

auttakoon Herra häntä.

Herra on häneen mieltynyt,

pelastakoon siis hänet!»

₁₀Herra, sinä minut päästit äitini kohdusta

ja annoit minulle turvan äitini rinnoilla.

₁₁Syntymästäni saakka olen ollut sinun varassasi,

sinä olet ollut Jumalani ensi hetkestä alkaen.

₁₂Älä ole kaukana nyt, kun hätä on lähellä

eikä kukaan minua auta.

₁₃Sonnien laumat piirittävät minua,

villit Basanin härät minut saartavat,

₁₄kuin raatelevat pedot ne uhkaavat minua,

kuin karjuvat leijonat, kita ammollaan.

₁₅Voimani valuu maahan kuin vesi,

luuni irtoavat toisistaan.

Sydämeni on kuin pehmeää vahaa,

se sulaa rinnassani.

₁₆Kurkkuni on kuiva kuin ruukunsiru,

kieleni on tarttunut kitalakeen.

Maan tomuun sinä suistat minut kuolemaan!

₁₇Koirien lauma saartaa minut,

minut ympäröi vihamiesten piiri.

Käteni ja jalkani ovat runnellut,

₁₈ruumiini luut näkyvät kaikki.

Ilkkuen he katsovat minuun,

₁₉jakavat vaatteeni keskenään

ja heittävät puvustani arpaa.

₂₀Herra, älä ole niin kaukana!

Anna minulle voimaa, riennä avuksi!

₂₁Pelasta minut miekalta,

pelasta henkeni koirilta,

₂₂pelasta minut leijonien kidasta,

pelasta villihärkien sarvista!

₂₃Silloin minä julistan nimeäsi veljilleni,

ylistän sinua seurakunnan keskellä.

₂₄Ylistäkää Jumalaa, te Herran palvelijat!

Jaakobin suku, kunnioita häntä,

palvele vavisten, Israelin kansa!

₂₅Ei hän halveksinut heikkoa

eikä karttanut kurjaa,

ei kääntänyt pois kasvojaan

vaan kuuli, kun huusin.

₂₆Sinua minä ylistän seurakunnan keskellä.

Sinun palvelijoittesi edessä lunastan lupaukseni.

₂₇Köyhät syökööt ja tulkoot kylläisiksi,

Herraa etsivät ylistäkööt häntä!

Olkoon teillä voimaa ja rohkeutta iäti!

₂₈Muistakoot maan kansat tämän teon

ja kääntykööt hänen puoleensa.

Kumartakoot häntä myös vieraat heimot,

₂₉sillä Herran on kuninkuus!

Hänen valtansa alla ovat kaikki kansat.

₃₀Vain häntä kumartakoot maan mahtavat,

hänen eteensä langetkoot

kaikki, jotka maan tomuun vaipuvat.

He eivät voi elossa pysyä,

₃₁mutta ne, jotka heidän jälkeensä tulevat,

saavat palvella Herraa.

He kertovat hänestä lapsilleen,

₃₂ja vastedes syntyvälle kansalle

he julistavat Herran hyvyyttä,

sillä hän on tämän tehnyt.