Job 19

₂– Kuinka kauan te aiotte ahdistaa minua,

ruhjoa minua puheillanne?

₃Kerran toisensa jälkeen olette minua pilkanneet,

te ette häpeä piinata minua.

₄Jos olisinkin rikkonut,

minuahan se vain koskee.

₅Jos luulette, että voitte asettua yläpuolelleni,

osoittakaa, että olen ansainnut tämän häpeän!

₆Ettekö te näe, että Jumala on tehnyt väärin minua kohtaan?

Hän viritti minulle verkkonsa.

₇Jos huudan: »Tämä on väärin!», kukaan ei minua kuule,

jos pyydän oikeutta, kukaan ei vastaa.

₈Jumala on pystyttänyt tielleni kivivallin,

en pääse siitä yli,

kaikki polkuni hän on peittänyt pimeään.

₉Hän on riistänyt minulta kunnian ja arvon,

hän on temmannut päästäni seppeleen.

₁₀Joka puolelta hän minua raastaa, minä olen mennyttä,

hän repäisee pois minun toivoni kuin puun maasta.

₁₁Hänen vihansa on syttynyt,

hän pitää minua vihollisenaan.

₁₂Hänen joukkonsa tulevat yhtenä rintamana,

joka puolelle ne rakentavat valleja,

ne piirittävät minun majani.

₁₃Omat veljeni ovat jättäneet minut yksin,

ystäväni ovat minusta vieraantuneet.

₁₄Läheiseni ja tuttavani pysyvät poissa,

muukalaiset, jotka otin kattoni alle,

ovat unohtaneet minut.

₁₅Orjattareni vieroksuvat minua,

olen heille outo.

₁₆Kutsun palvelijaani, mutta häntä ei kuulu,

ei vaikka minä pyytämällä pyydän.

₁₇Minun henkeni haisee – vaimoni inhoaa sitä,

omat veljeni sanovat: »Hän löyhkää.»

₁₈Pahaiset kakaratkin minua halveksivat.

Kun nousen seisomaan, he ovat heti ilkkumassa.

₁₉Oma ystäväpiirini inhoaa minua,

nekin, joita minä rakastin, torjuvat minut.

₂₀Minä olen pelkkää luuta ja nahkaa,

hampaani paljastuvat ikenien alta.

₂₁Säälikää minua, säälikää,

te, jotka olette ystäviäni!

Jumalan käsi on koskenut minuun.

₂₂Miksi tekin vainoatte minua,

yhdessä Jumalan kanssa?

Ettekö ole jo kylliksi minua kalvaneet?

₂₃Kunpa minun sanani kirjoitettaisiin muistiin,

kunpa ne talletettaisiin kirjaan,

₂₄uurrettaisiin kallioon ikuisiksi ajoiksi

taltalla hakaten, lyijyllä piirtäen!

₂₅Minä tiedän, että lunastajani elää.

Hän sanoo viimeisen sanan maan päällä.

₂₆Ja sitten, kun minun nahkani on riekaleina

ja lihani on riistetty irti,

minä saan nähdä Jumalan,

₂₇saan katsella häntä omin silmin,

ja silmäni näkevät: hän ei ole minulle outo!

Tätä minun sydämeni kaipaa.

₂₈Mutta te sanotte:

»Kuinka puristamme hänestä totuuden esiin?

Syyllinen hän joka tapauksessa on.»

₂₉Pelätkää toki miekkaa!

Tuollainen kovuus on synti, joka ansaitsee kuoleman.

Muistakaa: on olemassa tuomari.