En minä vaikene, sanoo Herra
1Minä olen kyllä ollut lähellä,
mutta he eivät ole minua etsineet,
olen ollut läsnä,
mutta he eivät ole minua kyselleet,
olen sanonut: »Tässä olen, tässä olen!»
tälle pakanakansalle, joka ei kutsunut avuksi
minun nimeäni.
2Päivästä päivään minä ojensin käteni
tätä vastahakoista kansaa kohden,
kansaa, joka kulkee väärää tietä
oman mielensä mukaan,
3kansaa, joka yhä uudelleen minut vihoittaa,
joka alati minun silmieni edessä
uhraa puutarhoissa
ja polttaa suitsukkeita tiilialttareilla.
4He oleskelevat haudoissa
ja yöpyvät kallionkoloissa,
heille kelpaa ruoaksi sian liha,
kelvotonta uhrilihaa he keittävät astioissaan.
5He sanovat: »Varo itseäsi,
älä koske minuun! Minä olen sinulle pyhä.»
Tämän kansan teot täyttävät sieraimeni vihan savulla,
minun vihani liekehtii päivästä päivään.
6Minun edessäni on kirjoitus:
En minä vaikene!
Kaiken minä olen maksanut,
ja minä maksan suoraan käteen.
7Minä maksan heidän rikkomuksensa
ja heidän isiensä rikkomukset
samalla kertaa,
sanoo Herra.
Koska he ovat polttaneet suitsutusta vuorilla
ja herjanneet minua kukkuloilla,
minä aivan heti luen heille palkan suoraan käteen.
8Näin sanoo Herra:
– Kun viinirypäleet ovat mehukkaita,
sanotaan: »Varokaa turmelemasta niitä, niissä on siunaus.»
Samalla tavoin minä huolehdin palvelijoistani,
ettei kaikki tuhoutuisi.
9Jaakobin siemenestä minä kasvatan jälkeläisiä,
Juudan jälkeläisistä minä teen vuorteni perijän.
Minun valittuni ne perivät,
minun palvelijani asuvat siellä.
10Saaronista tulee lampaiden ja vuohien laidun,
Akorinlaaksosta nautakarjan lepäilypaikka.
Nekin ovat kansani maata,
kansan, joka minua etsii.
11Mutta te, jotka olette hylänneet Herran
ja unohtaneet minun pyhän vuoreni,
te, jotka katoitte juhlapöydän onnenjumalalle Gadille
ja täytitte sekoitusmaljan kohtalonjumalan Menin kunniaksi,
12te menetätte henkenne miekan iskusta,
minä määrään teidät kumartumaan teuraiksi.
Kun minä kutsuin, te ette vastanneet,
kun minä puhuin, te ette kuunnelleet
vaan teitte sitä, mikä on minun silmissäni väärää,
ja aina valitsitte sen, mikä on vastoin minun tahtoani.
13Sen tähden Herra, minun Jumalani, sanoo näin:
– Minun palvelijani saavat syödäkseen,
mutta te näette nälkää,
minun palvelijani saavat juodakseen,
mutta te kärsitte janoa,
minun palvelijani iloitsevat,
mutta teidän osanne on häpeä,
14minun palvelijani riemuitsevat
sydän täynnä onnea,
mutta te huudatte sydän tuskaa tulvillaan
ja valitatte mieli murtuneena.
15Kiroukseksi minun valittujeni suuhun jää teidän nimenne:
»Surmatkoon Herra sinut,
niin kuin hän surmasi heidät!»
Mutta omia palvelijoitani olen kutsuva uusilla nimillä.
16Joka pyytää itselleen siunausta tässä maassa,
on saava siunauksen oikean Jumalan nimessä,
ja joka vannoo tässä maassa,
on vannova oikean Jumalan nimeen.
Ja kaikki menneet murheet on unohdettu,
niitä ei enää missään näy.
Uusi taivas ja uusi maa
17Katso, minä luon uuden taivaan
ja uuden maan.
Menneitä ei enää muistella,
ne eivät nouse mieleen.
18Ei, vaan te saatte iloita ja riemuita aina ja ikuisesti
siitä, mitä minä luon.
Katso, ilon kaupungiksi minä luon Jerusalemin,
teen riemuitsevaksi sen kansan.
19Ja minä riemuitsen Jerusalemista,
iloitsen kansastani.
Ei siellä enää kuulu itkun ääntä,
ei valitusta,
20eivät vastasyntyneet siellä enää kuole, ei yksikään,
ei kuole vanhus, ennen kuin on elänyt päivänsä täyteen.
Joka kuolee satavuotiaana, kuolee nuorena,
jonka vuodet jäävät alle sadan,
häntä surkutellaan.
21He rakentavat taloja ja saavat asua niissä,
he istuttavat viinitarhoja ja nauttivat itse niiden hedelmän,
22ei niin, että he rakentaisivat ja toinen taloa asuisi,
eikä niin, että he istuttaisivat ja toinen söisi hedelmän.
Niin kuin puiden päivät,
niin ovat minun omieni päivät.
Minun valittuni saavat itse nauttia työnsä tuloksista.
23Enää he eivät näe vaivaa tyhjän vuoksi,
eivät synny kuollakseen kohta,
vaan he ovat Herran siunaama suku
ja heidän vesansa pysyy heidän luonaan.
24Jo ennen kuin he kutsuvat, minä vastaan,
kun he vielä esittävät pyyntöään, minä jo toteutan sen.
25Susi ja karitsa käyvät yhdessä laitumella,
leijona syö heinää kuin härkä,
ja käärmeen ruokana on maan tomu.
Kukaan ei tee pahaa,
kukaan ei vahingoita ketään
minun pyhällä vuorellani,
sanoo Herra.
