Jesaja 51

₁Kuulkaa minua,

te jotka tavoittelette vanhurskautta

ja etsitte Herraa!

Katsokaa sitä kalliota, josta teidät on lohkaistu,

sitä kaivosta, jonka uumenista teidät on louhittu.

₂Katsokaa Abrahamia, isäänne,

ja Saaraa, joka teidät synnytti!

Yksi ainoa hän oli, Abraham, kun minä hänet kutsuin:

minä siunasin hänet jälkeläisten runsaudella.

₃Yhä Herra lohduttaa Siionia

ja armahtaa sen rauniomaita.

Hän muuttaa aution maan Eedenin puutarhan kaltaiseksi

ja aron kuin Herran paratiisiksi.

Siellä on oleva ilo ja riemu,

siellä kaikuu soitto ja ylistyslaulu.

₄Kuuntele minua, kansani,

kansakunnat, tarkatkaa sanojani,

sillä laki on minusta lähtöisin,

minä säädän oikeuteni kansojen valoksi.

₅Minun vanhurskauteni on lähellä,

minä tuon pelastuksen

ja luja käteni jakaa kansoille oikeutta.

Kaukaiset rannat ikävöivät minua,

minun vahvaa kättäni ne odottavat.

₆Kohottakaa katseenne taivasta kohden,

katselkaa alhaalla leviävää maata!

Taivas hajoaa kuin savu

ja maa ratkeaa kuin kulunut vaate,

sen asukkaat kuolevat kuin kärpäset.

Mutta minun pelastukseni pysyy iäti

eikä minun vanhurskauteni murene.

₇Kuulkaa minua, te jotka tunnette oikeuden,

te joilla on minun lakini sydämessänne:

– Älkää pelätkö ihmisten pilkkaa,

älkää säikkykö heidän herjauksiaan!

₈Heidän käy kuin vaatteen, jonka toukka kalvaa rikki,

kuin villakankaan, jonka koi syö.

Mutta minun vanhurskauteni pysyy iäti,

minun pelastava armoni polvesta polveen.

₉Herää, Herran käsivarsi!

Herää ja näytä voimasi!

Nouse niin kuin muinaisina päivinä,

menneitten sukupolvien aikana.

Sinähän iskit hengiltä Rahabin,

lävistit syvyyden hirviön.

₁₀Sinähän kuivasit meren,

suuren syvyyden vedet.

Sinä muutit syvänteet valtatieksi

lunastettujen kulkea yli.

₁₁Herran vapaiksi ostamat palaavat

ja saapuvat riemuiten Siioniin.

He kantavat päänsä päällä ikuista iloa.

Ilo ja riemu astuvat portista,

huoli ja huokaus pakenevat kauas.

₁₂– Minä, minä olen teidän lohduttajanne.

Kuinka olet voinut pelätä kuolevaista ihmistä,

Aadamin lasta, joka lakastuu kuin ruoho?

₁₃Kuinka olet voinut unohtaa Herran, joka sinut loi,

joka levitti auki taivaan

ja laski maan perustukset?

Kuinka olet voinut pelätä aina ja kaiken päivää

vainoojasi vihaa,

kun hän yritti tuhota sinut?

Missä on nyt vainoojasi vimma?

₁₄Pian vapautetaan kahleistaan

kumaraan kangistunut vanki.

Ei hän kuole vankikuoppaan,

eikä hänen enää tarvitse nälkää nähdä.

₁₅Minä olen Herra, sinun Jumalasi,

minä nostatin meren pauhuun,

minun nimeni on Herra Sebaot.

₁₆Minä olen pannut sanani sinun suuhusi

ja kätkenyt sinut kätteni suojaan.

Minä, joka levitin auki taivaan

ja laskin maan perustukset,

minä sanon Siionille: »Sinä olet minun kansani.»

₁₇Hereille, nyt hereille,

jalkeille, Jerusalem!

Sinä olet juonut Herran kädestä

hänen vihansa maljan.

Pikarin, joka sai jalkasi horjumaan,

olet tyhjentänyt viimeiseen pisaraan.

₁₈Et ole saanut taluttajaa

lastesi joukosta, jotka olet synnyttänyt.

Niiden joukosta, jotka olet kasvattanut,

ei kukaan tarttunut käteesi.

₁₉Kaksittain ovat sinua kohdanneet

– kukapa sinua säälisi –

tuho ja turmio, nälkä ja miekka

– kukapa sinua lohduttaisi!

₂₀Kuin antiloopit verkossa

sinun poikasi makaavat kujien päissä

voimattomina ja lamaantuneina,

Herran ärjyvän vihan lyöminä,

Jumalan äänen lannistamina.

₂₁Kuule nyt tätä, sinä poloinen,

sinä joka olet päihtynyt, vaikka et viinistä,

₂₂näin sanoo sinun herrasi, Herra,

sinun Jumalasi, joka ajaa kansansa asiaa:

– Katso, minä olen ottanut pois sinun kädestäsi

vihani pikarin,

maljan, joka sai jalkasi horjumaan.

Sinun ei enää tarvitse juoda siitä.

₂₃Ei, vaan minä panen sen sinun kiusaajiesi käteen,

niiden, jotka sinua komensivat: »Maahan pitkällesi!

Me marssimme sinun ylitsesi!»

– niin että sinä jouduit antamaan selkäsi tallattavaksi,

maankamaraksi, kaduksi kulkijoille.