Jesaja 48

₁Kuule, sinä Jaakobin suku,

jota kutsutaan Israelin nimellä,

kuulkaa, te jotka olette versoneet Juudan siemenestä

ja vannotte Herran nimeen,

te jotka sanotte olevanne Israelin Jumalan palvelijoita

mutta ette ole, ette vakaasti ja vilpittömästi.

₂Ja kuitenkin te nimitätte itseänne

pyhän kaupungin mukaan

ja turvaudutte Israelin Jumalaan,

häneen, jonka nimi on Herra Sebaot!

₃Menneet asiat minä kerroin

jo kauan ennen kuin ne tapahtuivat,

minä annoin ne tiedoksi, lausuin ne julki.

Kun tartuin toimeen, kaikki toteutui heti.

₄Koska tiesin, että olet kovaa tekoa,

että sinun niskasi on rautaa

ja otsasi vaskea,

₅minä kerroin sinulle tämän jo aikoja sitten,

annoin sinun kuulla kaikesta tästä jo ennen sen toteutumista,

ettet voisi sanoa: »Minun omat jumalani ovat tämän tehneet,

minun taotut ja valetut patsaani

ovat näin säätäneet.»

₆Tästä kaikesta olet jo kuullut. Mieti nyt sitä!

Etkö jo myönnä, että näin on?

Tästä lähtien minä ilmoitan sinulle uusia asioita,

tallessa pidettyjä, sellaisia, joita et tiennyt.

₇Ne on luotu nyt, ei aikoja sitten,

ennen tätä päivää et ole niistä kuullut

etkä voi sanoa: »Tuon minä jo tiesin!»

₈Et ole niistä kuullut, et tiennyt,

koskaan ne eivät ole korviisi kantautuneet.

Minä tiesin, että sinä olet uskoton,

»luopio kohdusta alkaen», siinä nimesi.

₉Oman nimeni tähden minä olen pitkämielinen.

Jotta minua yhäti ylistettäisiin,

minä hillitsen vihani

enkä tuhoa sinua.

₁₀Katso, minä olen koetellut sinua ahdingon ahjossa,

niin kuin hopeaa sulatetaan,

mutta en hopean tähden.

₁₁Oman itseni tähden minä sen tein,

sillä minä en salli nimeäni häväistävän,

kunniaani minä en toiselle anna.

₁₂Kuule minua, Jaakob,

sinä, Israel, jonka olen kutsunut!

Minä se olen.

Olen ensimmäinen,

ja olen myös viimeinen.

₁₃Minun käteni loi maan perustukset,

minun oikea käteni löi levälleen taivaan.

Minä lausuin niiden nimen,

ja siinä ne olivat.

₁₄Tulkaa koolle te kaikki ja kuulkaa!

Kuka teistä, jumalat, voisi ilmoittaa niin kuin minä:

»Se mies, joka on minulle mieluinen,

toteuttaa tahtoni Babyloniassa

ja Kaldean kansan parissa.»

₁₅Minä olen tämän ilmoittanut, minä olen hänet kutsunut,

minä olen nostanut hänet esiin

ja johtanut hänen tiensä menestykseen.

₁₆Tulkaa tänne ja kuulkaa!

Alun alkaenkaan en ole puhunut tästä salassa.

Jo silloin kun nämä tapahtumat alkoivat,

minä olin läsnä.

– Ja nyt Herra, minun Jumalani, on antanut minuun henkensä

ja lähettänyt minut.

₁₇Näin sanoo Herra, Israelin Pyhä,

joka lunastaa sinut vapaaksi:

– Minä olen Herra, sinun Jumalasi,

Minä opetan sinulle, mikä on sinulle hyväksi,

minä opastan sinua tielläsi.

₁₈Kunpa kuulisit minun käskyjäni!

Silloin sinun onnesi olisi runsas kuin virta,

sinulle tuleva siunaus loputon kuin meren aallot,

₁₉ja sinun lapsesi olisivat lukuisat kuin rannan hiekka,

sinun jälkeläisesi lukemattomat kuin hiekan jyvät.

Sinun nimesi ei koskaan häviäisi,

ei sitä pyyhittäisi pois minun silmieni edestä.

₂₀Lähtekää Babyloniasta,

rientäkää kotiin kaldealaisten maasta!

Kertokaa tästä riemuiten,

kuuluttakaa, viekää viesti

maan ääriin asti.

Sanokaa: »Herra on lunastanut

palvelijansa Jaakobin vapaaksi!»

₂₁Eivät he janoa kärsineet,

kun hän vei heidät autiomaahan:

veden hän sai vuotamaan

kalliosta heille,

hän halkaisi kallion,

ja vedet virtasivat.

₂₂– Jumalattomilla ei ole rauhaa,

sanoo Herra.