Jesaja 44

₁Ja nyt Jaakob, minun palvelijani, kuule,

kuule, Israel, sinä jonka olen valinnut!

₂Näin sanoo Herra, joka sinut loi

ja jo kohdussa sinut muovasi,

hän, joka auttaa sinua:

– Älä pelkää, palvelijani Jaakob,

sinä Jesurun, jonka olen valinnut.

₃Minä annan vesien virrata janoavalle,

purojen kuivaan maahan.

Minä vuodatan henkeni lapsiisi

ja siunaukseni vesoillesi,

₄ja he versovat kuin kaislikko,

kuin pajut purojen varsilla.

₅Niin yksi sanoo: »Minä kuulun Herralle»,

toinen taas kutsuu itseään Jaakobin nimellä,

kolmas kirjoittaa käteensä: »Herran oma»,

ja ottaa kunnianimekseen Israelin nimen.

₆Näin sanoo Herra, Israelin kuningas

ja sen lunastaja, Herra Sebaot:

– Minä olen ensimmäinen ja minä olen viimeinen,

ei ole muuta Jumalaa kuin minä.

₇Kuka on minun kaltaiseni? Antakoon äänensä kuulua

ja kertokoon minulle, mitä on tapahtunut

siitä alkaen kun asetin paikalleen ikimuinaisen kansan!

Hän esittäköön myös tulevat tapahtumat,

tulevaiset hän kertokoon meille!

₈Älkää säikähtäkö, älkää jääkö kauhun valtaan!

Enkö ole jo aikoja sitten

kertonut ja ilmoittanut näitä teille?

Te olette minun todistajani:

onko muuta Jumalaa, muuta turvakalliota kuin minä?

Minä en toista tunne!

₉Patsaiden tekijät ovat harhan vallassa,

heidän ihanat työnsä eivät ketään auta.

Niiden palvojat eivät mitään näe,

eivät mitään ymmärrä,

he joutuvat häpeään.

₁₀Se, joka muovaa jumalan tai valaa patsaan,

tekee hyödyttömän teon.

₁₁Huonosti käy sen, joka niitä palvoo.

Eiväthän sepät ole ihmistä kummempia!

Kokoontukoot vain kaikki, astukoot yhdessä minun eteeni,

pelon valtaan he joutuvat, kaikki yhdessä häpeään!

₁₂Metalliseppä teroittaa talttansa.

Hän työskentelee ahjon ääressä,

vasaroilla hän muovaa kuvan,

muotoilee sen kättensä voimalla.

Mutta nälkä hänenkin tulee,

ja silloin hänen voimansa ehtyvät.

Hän uupuu, jos ei saa vettä janoonsa.

₁₃Puuseppä mittailee nuorallaan

ja piirtää puun pintaan punaliidulla hahmon,

vuolee sen esiin kovertimilla

ja tarkistaa sitä harpilla,

hän tekee sen ihmisolennon kaltaiseksi,

antaa sille ihmisen kauniin muodon,

ja se saa asua omassa pyhäkössään.

₁₄Käyttöönsä ihminen kaataa setripuita,

valikoi metsästä tammen tai rautatammen,

joka on saanut puiden keskellä rauhassa kasvaa vahvaksi.

Tai hän istuttaa laakeripuita, jotka sade kasvattaa.

₁₅Näin hän saa polttopuuta.

Sitä hän hakee lämmitelläkseen,

siitä tekee valkean tulisijaan

paistaakseen leipää.

Siitä hän myös valmistaa jumalan,

jonka eteen heittäytyy,

siitä hän tekee patsaan,

jota sitten kumartaa.

₁₆Puolet puusta hän polttaa,

paistaa sen päällä lihaa, syö,

tulee kylläiseksi, lämmittelee ja sanoo: »Hohhoijaa!

Siinäpä kunnon tuli. Jo alkaa tarjeta!»

₁₇Mutta lopusta puusta hän veistää itselleen jumalan,

patsaan, jota hän kumartaa ja palvoo.

Hän rukoilee sitä ja sanoo:

– Pelasta minut! Olethan sinä minun jumalani!

₁₈Mitään he eivät tiedä, mitään eivät ymmärrä!

Heidän silmänsä ovat tahmautuneet umpeen, eivät he näe,

heidän sydämensä on turtunut, eivät he tajua.

₁₉Eivät he ota opikseen,

ei heillä ole älyä eikä ymmärrystä sanoa:

– Puolet siitä poltin tulisijassa,

hiilloksella paistoin leipää,

paistoin lihaa ja söin.

Ja sen rippeistä minä tein tuollaisen iljetyksen!

Puupölkkyäkö tässä pitäisi kumartaa?

₂₀Tyhjän perässä juoksija!

Hänen harhautunut sydämensä eksyttää hänet.

Ei hän osaa pelastaa itseään,

ei sanoa itselleen:

– Petosta! Minun käteni pitää kiinni tyhjästä!

₂₁Muista, Jaakob, sinä minun palvelijani,

muista, Israel,

että minä olen sinut muovannut, sinä olet minun palvelijani,

sinä et minulta unohdu, Israel.

₂₂Minä pyyhin pois sinun rikkomuksesi kuin pilven,

sinun syntisi kuin pilviverhon.

Palaa minun luokseni,

minä olen lunastanut sinut vapaaksi.

₂₃Riemuitkaa, taivaat, sillä Herra on tämän tehnyt,

iloitkaa, maan syvyydet,

puhjetkaa riemuun, te vuoret,

te metsät ja jokainen metsän puu:

Herra on lunastanut Jaakobin!

Hän on pelastanut Israelin,

hän on osoittanut kirkkautensa.

₂₄Näin sanoo Herra, sinun lunastajasi,

hän, joka jo kohdussa muovasi sinut:

– Minä olen Herra, olen tehnyt kaiken!

Yksinäni minä leväytin auki taivaan,

muovasin maan kenenkään auttamatta.

₂₅Minä teen tyhjäksi ennustajapappien merkit

ja todistan taikurit petkuttajiksi,

minä kukistan maan viisaat

ja osoitan heidän tietonsa typeryydeksi.

₂₆Mutta palvelijani sanan minä toteutan

ja panen täytäntöön sanansaattajieni neuvot.

Minä sanon Jerusalemille: »Sinä saat asukkaasi takaisin»,

ja Juudan kaupungeille: »Teidät rakennettakoon jälleen!»

Minä annan kaupunkieni nousta raunioista.

₂₇Minä sanon merelle: »Kuivu,

minä kuivatan sinun syöverisi.»

₂₈Minä sanon Kyyrokselle: »Paimeneni.»

Mitä minä tahdon, sen hän toteuttaa,

hän sanoo Jerusalemille: »Sinut rakennettakoon»,

ja temppelille: »Sinut perustettakoon jälleen!»