Jesaja 41

₁Vaiti! Kuunnelkaa minua, kaukaiset rannat.

Kuulkaa, kansakunnat! Tulkaa,

astukaa esiin ja puhukaa,

ryhtykäämme yhdessä käymään oikeutta.

₂Kuka herätti idästä miehen

kulkemaan voitosta voittoon?

Kuka jättää kansat hänen armoilleen

ja alistaa kuninkaat hänen valtaansa?

Miekallaan hän muuttaa heidät tomuksi,

jousellaan tuulen ajelemiksi akanoiksi.

₃Hän ajaa heitä takaa, etenee kenenkään uhkaamatta

jalat tuskin tiehen koskien.

₄Kuka on tämän tehnyt, kuka saanut aikaan?

Hän, joka alusta alkaen on kutsunut sukupolvet elämään.

Minä, Herra, olen ensimmäinen,

ja viimeistenkin keskellä olen sama.

₅Kaukaiset rannat ovat nähneet tämän, ne pelkäävät,

maa vapisee äärestä ääreen.

»Ne lähestyvät, ne tulevat tänne!»

₈Sinä, palvelijani Israel,

Jaakob, sinä jonka olen valinnut,

sinä, ystäväni Abrahamin siemen,

₉sinä, jonka käteen minä tartuin,

jonka minä toin maan ääristä

ja kutsuin kaukaisimmista kolkista,

jolle minä sanoin: »Sinä olet palvelijani,

minä olen sinut valinnut, en sinua väheksynyt»

₁₀– älä pelkää, minä olen sinun kanssasi!

Älä arkana pälyile ympärillesi

– minä olen sinun Jumalasi.

Minä vahvistan sinua, minä autan sinua,

minä tuen sinua vakaalla, lujalla kädelläni.

₁₁Häpeään, pahasti häpeään joutuvat

kaikki, jotka vihaavat sinua.

Ne, jotka sinua syyttävät,

tuhoutuvat, häviävät olemattomiin.

₁₂Hakemallakaan et heitä enää löydä,

niitä, jotka taistelivat sinua vastaan.

Tyhjiin katoavat, olemattomiin

ne, jotka sotivat sinua vastaan.

₁₃Sillä minä, Herra, sinun Jumalasi,

tartun sinun oikeaan käteesi

ja sanon sinulle: »Älä pelkää,

minä autan sinua.»

₁₄Älä pelkää, Jaakob, sinä maan mato,

sinä Israelin vähäinen väki!

– Minä autan sinua, sanoo Herra,

sinut lunastaa Israelin Pyhä.

₁₅Katso, sinusta tulee minun puimarekeni,

rajusti hiertävä, moniteräinen.

Sinä puit vuoria, rouhit niitä,

jauhat kukkulat akanoiksi,

₁₆sinä viskaat ne ilmaan, tuuli kantaa ne pois,

myrskytuuli ne hajottaa.

Mutta sinä, sinä iloitset Herrasta,

Israelin Pyhä on sinun ylpeytesi.

₁₇Köyhät ja kurjat etsivät vettä, mutta sitä ei ole,

heidän kielensä on janosta kuivettunut.

Minä, Herra, kuulen heitä,

minä, Israelin Jumala, en heitä hylkää.

₁₈Paljaille kukkuloille minä puhkaisen jokia,

notkelmiin lähteitä.

Autiomaan minä muutan vesilammikoiksi

ja kuivan hietikon lähteiden maaksi.

₁₉Minä istutan autiomaahan setrejä,

akasioita ja myrttejä ja öljypuita,

minä kasvatan arolle sypressejä,

puksipuuta, vuorimäntyä, kaikkea rinnan,

₂₀jotta he näkisivät ne ja oppisivat tietämään,

jotta he huomaisivat ne ja tajuaisivat,

että Herran käsi on tämän tehnyt,

Israelin Pyhä tämän luonut.

₂₁– Ilmoittakaa, mitä asiaa te ajatte, sanoo Herra,

esittäkää todisteenne, sanoo Jaakobin Kuningas.

₂₂Astukaa kertomaan meille,

mitä on edessäpäin, tulossa.

Kertokaa mitä alussa oli,

jotta näkisimme selvästi,

mihin kaikki johtaa,

tai sanokaa mitä edessä on,

₂₃kertokaa tulevat tapahtumat,

niin näemme, että olette jumalia.

Tehkää hyvää tai tehkää pahaa,

niin että saamme ihmetellen ja säikkyen katsella!

₂₄Tehän olette tyhjää ettekä sitäkään,

teidän tekonne ovat arvottomia ja sitäkin vähäisempiä.

Iljettävää, että joku teidät valitsee.

₂₅Pohjoisesta minä herätin miehen, ja hän tuli,

auringon nousun suunnalta minä hänet nimeltä kutsuin.

Hän tallaa valtiaita kuin lokaa,

tai niin kuin savenvalaja polkee saveaan.

₂₆Kuka teistä kertoi sen ennakolta,

niin että olisimme sen tienneet?

Kuka kertoi etukäteen,

niin että nyt voisimme sanoa: »Hän puhui totta.»

Ei teistä ole ollut kertojiksi, ei ilmoittajiksi,

kukaan ei ole kuullut teidän tästä puhuvan.

₂₇Mutta minä, minä yksin ilmoitin Siionille:

»Nyt ne tulevat!»

Minä lähetin Jerusalemiin ilosanoman viejän.

₂₈Kun katselen, ei ole ketään noiden joukossa,

ei ketään, joka neuvoisi,

ei yhtään, jolta voisin kysyä ja joka osaisi vastata.

₂₉Kaikki ne ovat vain harhaa,

olemattomia ovat niiden teot,

niiden valetut patsaat vain tuulta ja tyhjää.