Jesaja 40

₁– Lohduttakaa, lohduttakaa minun kansaani,

sanoo teidän Jumalanne.

₂Puhukaa lempeästi Jerusalemille

ja kertokaa sille,

että sen pakkotyö on päättynyt,

että sen syyllisyys on sovitettu,

sillä kaksin verroin on Herran käsi sitä kurittanut

kaikista sen synneistä.

₃Ääni huutaa:

– Raivatkaa autiomaahan

Herralle tie!

Tasoittakaa yli aron

valtatie meidän Jumalallemme!

₄Täyttykööt notkot,

alentukoot huiput,

mäet madaltukoot,

vuorten louhikot tasoittukoot!

₅Herran kunnia ilmestyy,

kaikki saavat sen nähdä.

Näin on Herra puhunut.

₆Ääni sanoo:

– Julista!

Ja minä kysyn:

– Mitä minun pitää julistaa?

– Ihminen on kuin ruoho,

ihmisen kauneus kuin kedon kukka!

₇Ruoho kuivuu, kukka lakastuu,

kun Herran henkäys koskettaa sitä.

Niin! Ruohoa ovat ihmiset.

₈Ruoho kuivuu, kukka lakastuu,

mutta meidän Jumalamme sana pysyy iäti.

₉Nouse korkealle vuorelle, Siion,

ilosanoman tuoja!

Korota äänesi, Jerusalem,

ilosanoman saattaja!

Korota äänesi, älä pelkää!

Julista Juudan kaupungeille:

– Teidän Jumalanne tulee!

₁₀Itse Herra tulee suuressa voimassaan,

hän hallitsee vahvalla kädellään.

Hän kuljettaa mukanaan työnsä palkkaa,

johdattaa laumaa, jonka on omakseen hankkinut,

₁₁paimenen lailla hän kaitsee sitä,

omin käsin hän kokoaa sen yhteen.

Karitsoita hän kantaa sylissään,

emolampaita hän ohjailee eteenpäin.

₁₂Kuka mittasi kourallaan meren vedet,

kuka kämmenensä leveydellä taivaat?

Kenen mittakuppiin mahtui kaikki maan tomu,

kenen vaaka punnitsi vuoret ja kukkulat?

₁₃Kuka on ohjannut Herran henkeä,

kuka neuvonut ja opettanut häntä?

₁₄Kenen kanssa hän on neuvotellut,

kuka on antanut hänelle ohjeita?

Kuka on johtanut hänet oikeuden poluille

ja opettanut häntä,

kuka osoittanut hänelle viisauden tien?

₁₅Ovathan kaikki kansat kuin pisara ammennusastiassa,

kuin tomuhiukkanen vaa’assa.

Meren saaret painavat hiekkajyvän verran.

₁₆Libanonin metsät eivät riittäisi uhritulen polttopuiksi

eivätkä kaikki sen eläimet Herralle uhriksi.

₁₇Hänen edessään maailman kansat eivät ole mitään,

ne ovat hänelle pelkkää tyhjää.

₁₈Mihin te vertaisitte Jumalaa,

mikä voisi häntä kuvata?

₁₉Patsasko? Senhän mestari valaa,

ja kultaseppä päällystää sen kullalla

ja takoo sille hopeiset ketjut.

_41:6 He auttavat toinen toistaan

ja sanovat toisilleen: »Pidä kiinni!»

_41:7 Ja takoja auttaa kultaseppää,

vasaranheiluttaja alasinmiestä.

Hän sanoo saumasta: »Nyt on hyvä»,

ja vahvistaa sen niiteillä, ettei se liiku.

₂₀Jonka varat eivät riitä suuriin kustannuksiin,

hän valikoi vain kappaleen lahoamatonta puuta

ja etsii käsiinsä taitavan mestarin

veistämään patsaan, joka pysyy tukevasti pystyssä.

₂₁Ettekö te mitään tiedä, ettekö ole kuulleet,

eikö teille ole kerrottu tätä alusta alkaen?

Ettekö ole oppineet ymmärtämään,

miten maailma on saanut alkunsa?

₂₂Korkealla hän on, maan piirin yllä,

maan asukkaat ovat hänelle kuin heinäsirkkoja.

Hän leväytti auki taivaan kuin kankaan

ja jännitti sen kuin teltan asuttavaksi.

₂₃Olemattomiksi hän tekee mahtimiehet,

tyhjää ovat hänelle maan valtiaat:

₂₄tuskin heidät on istutettu, tuskin kylvetty,

tuskin vesat ovat juurtuneet,

kun hän jo henkäisee, ja he kuihtuvat

ja myrskytuuli vie heidät mukaansa kuin oljenkorret.

₂₅– Mihin te minua vertaisitte? Kuka on minun kaltaiseni?

kysyy Pyhä.

₂₆Kohottakaa katseenne korkeuteen:

kuka on tämän kaiken luonut?

Hän, joka kutsuu esiin taivaan joukot

täydessä vahvuudessaan,

hän, joka tuntee ne nimeltä, joka ainoan.

Suuri on hänen väkevyytensä, valtaisa hänen voimansa:

yksikään joukosta ei jää pois.

₂₇Miksi valitat, Jaakob,

Israel, miksi puhut näin:

– Ei ole Herra nähnyt elämäni taivalta,

minun asiastani ei Jumala välitä.

₂₈Etkö jo ole oppinut,

etkö ole kuullut,

että Herra on ikuinen Jumala,

koko maanpiirin luoja?

Ei hän väsy, ei uuvu,

tutkimaton on hänen viisautensa.

₂₉Hän virvoittaa väsyneen

ja antaa heikolle voimaa.

₃₀Nuoretkin väsyvät ja nääntyvät,

nuorukaiset kompastelevat ja kaatuvat,

₃₁mutta kaikki, jotka Herraa odottavat, saavat uuden voiman,

he kohoavat siivilleen kuin kotkat.

He juoksevat eivätkä uuvu,

he vaeltavat eivätkä väsy.