Jesaja 29

₁Voi Ariel, Ariel,

voi sinua, kaupunki jonka luo Daavid leiriytyi!

Lisätkää vuoteen vielä vuosi,

kiertäkööt juhlat kiertonsa,

₂sitten minä panen ahtaalle sinut, Ariel,

ja sinä voihkit ja valitat.

Niin sinusta todella tulee minun uhrialttarini.

₃Kuten Daavid minä leiriydyn sinua piirittämään,

saarran sinut vallein

ja pystytän piirityslaitteet sinun ympärillesi,

₄ja sinä vaivut maahan, sieltä sinä puhut,

tomusta sinun äänesi vaimeana kuuluu

kuin vainajahengen ääni,

kuin kuiskaus se kohoaa tomusta.

₅Sinun vihollisiasi on kuin hienoa hiekkaa,

kuin akanapilvi on sinun ahdistajiesi lauma.

Mutta yhtäkkiä, arvaamatta,

₆Herra Sebaot taas muistaa sinua

ja tulee luoksesi ukkosen jyrinässä,

saattonaan maanjäristys ja valtava pauhu,

mukanaan pyörremyrsky ja rajuilma

ja ahnas tulenlieska.

₇Kuin uni, yöllinen painajainen

on silloin koko vierasheimoisten lauma,

niiden, jotka sotivat sinua vastaan, Ariel,

kaikkien, jotka sinua ahdistivat ja piirittivät

ja hyökkäsivät sinua vastaan.

₈Heidän käy kuin nälkäisen, joka uneksii ja uskoo syövänsä

mutta herää yhtä nälkäisenä kuin nukahti,

tai kuin janoisen, joka uneksii ja luulee juovansa

mutta herää yhä nääntyneenä, kurkku kuivana.

Niin käy vierasheimoisten koko lauman –

kaikkien, jotka ovat hyökänneet Siionin vuorta vastaan.

₉Ihmetelkää ja typertykää,

sokaistukaa ja jääkää sokeuteenne!

Juopukaa – muusta kuin viinistä,

hoippukaa – muusta kuin väkevistä juomista!

₁₀Sillä Herra on vaivuttanut teidät

raskaaseen horrokseen

ja sokaissut teidän silmänne, profeettanne,

ja verhonnut teidän päänne, näkijänne.

₁₃Herra sanoi:

– Koska tämä kansa lähestyy minua vain suullaan

ja kunnioittaa minua vain huulillaan,

koska sen sydän on vetäytynyt minusta kauas

ja koska sen kuuliaisuus minua kohtaan

on vain opittujen ihmiskäskyjen noudattamista,

₁₄niin minä teen uudelleen tälle kansalle

ihmeellisiä, hämmästyttäviä ihmetekoja,

ja sen viisaiden viisaus häviää

ja sen ymmärtäväisten ymmärrys katoaa.

₁₅Voi niitä, jotka kätkeytyvät Herralta

salatakseen suunnitelmansa,

niitä, joiden teot piilevät pimeydessä

ja jotka sanovat:

»Kukapa meidät näkisi,

kukapa meidät tuntisi!»

₁₆Voi teidän kieroutuneita ajatuksianne!

Eikö savenvalaja muka ole saveaan kummempi?

Sanooko teos tekijästään: »Ei hän ole minua tehnyt»?

Sanooko luomus luojastaan: »Ei hän mitään ymmärrä»?

₁₇Vain lyhyt aika enää,

ja Libanonin vuoret muuttuvat hedelmätarhaksi,

ja tarhat ovat laajoja kuin metsät.

₁₈Sinä päivänä kuurot kuulevat kirjan sanat,

sokeat pääsevät synkästä pimeydestä

ja heidän silmänsä näkevät.

₁₉Kurjat riemuitsevat jälleen Herrasta

ja köyhimmät iloitsevat Israelin Pyhästä,

₂₀sillä sortajat ovat hävinneet ja pilkkaajat ovat poissa

ja väärintekijät revitään juurineen maasta,

₂₁nuo, jotka sanoillaan leimaavat viattoman syylliseksi

ja puheillaan virittävät ansoja kaupunginportin tuomarille,

nuo, joiden väärä todistus tuo syyttömälle tuomion.

₂₂Sen tähden Herra, joka lunasti omakseen Abrahamin,

sanoo Jaakobin suvulle näin:

– Nyt ei Jaakobin enää tarvitse olla häpeissään,

enää eivät hänen kasvonsa kalpene.

₂₃Sillä kun he näkevät keskuudessaan minun kätteni luomuksen

– omat lapsensa –

he jälleen pitävät pyhänä minun nimeni,

pitävät pyhänä Jaakobin Pyhän

ja vapisevat kunnioituksesta Israelin Jumalan edessä.

₂₄Ja ne, joiden mieli on eksyksissä,

tulevat järkiinsä,

ja marisijat ottavat opikseen.