Jesaja 28

₁Voi Efraimin juomarien ylvästä kruunua,

kuihtuvaa seppelettä!

Voi viinin tuuperruttamien ihanaa kaupunkia,

joka kohoaa viljavan laakson yläpuolella!

₂Herralla on valmiina mies, väkevä ja mahtava

kuin raesade tai rajumyrsky,

kuin valtavien vesien tulvasade,

joka kaataa voimallaan kaiken lakoon.

₃Jalkoihin tallataan

Efraimin juomarien ylväs kruunu,

₄kuihtuva seppele,

ihana kaupunki,

joka kohoaa viljavan laakson yläpuolella.

Sen käy kuin alkukesän varhaisviikunan:

kun joku sen näkee,

se tuskin ehtii kädessä käväistä kun on jo kadonnut suuhun.

₅Sinä päivänä Herra Sebaot on oleva kansansa jäännökselle

ihana kruunu, ylväs seppele,

₆hän antaa oikeuden tunnon niille,

jotka tuomareina jakavat oikeutta,

ja rohkeuden niille,

jotka kaupungin portilla torjuvat rynnäkön.

₇Nuokin ovat viinistä humaltuneita,

horjahtelevat väkevien juomien huumaamina:

pappi ja profeetta juovat ja horjuvat,

viini on vienyt heidät mukaansa.

He horjuvat juopuneina,

hoippuvat näkyjä nähdessään

ja kompastuvat oikeutta jakaessaan.

₈Kaikki pöydät ovat täynnä oksennusta,

kaikkialla saastaa, ei missään puhdasta paikkaa.

₉Ja Jumalan profeetasta he sanovat:

»Kenelle hän luulee järkeä opettavansa,

keille jankuttaa sanomaansa?

Varmaan sylilapsille,

vastikään äitinsä rinnoilta vieroitetuille!

₁₀Muista aina, muista aina,

mieleen paina, mieleen paina

hiukan sitä, hiukan tätä!»

₁₁Ja vieraalla kielellä, oudoin sanoin

hän on vastedes puhuva tälle kansalle,

₁₂hän, joka oli sanonut heille:

– Tässä on lepopaikka.

Sallikaa väsyneiden hengähtää,

täällä on lepo ja virvoitus.

Mutta he eivät tahtoneet kuulla.

₁₃Niinpä Herran sana on oleva heille vain tätä:

»Muista aina, muista aina,

mieleen paina, mieleen paina

hiukan sitä, hiukan tätä!»

Ja niin he kulkiessaan kompastuvat

ja loukkaantuvat,

tarttuvat ansaan, jäävät kiinni.

₁₄Sen tähden kuulkaa Herran sana, te tyhjänpuhujat,

tämän kansan hallitsijat,

jotka asutte Jerusalemissa!

₁₅Näin olette sanoneet:

»Me olemme tehneet liiton kuoleman kanssa,

tuonelan kanssa olemme solmineet sopimuksen.

Kun tuhotulva vyöryy kohti,

se ei saavuta meitä,

sillä viekkaus on taannut meille turvapaikan,

valheen suojaan me olemme piiloutuneet.»

₁₆Siksi Herra Jumala sanoo näin:

– Katsokaa: minä lasken Siioniin peruskiven,

huolella valitun kivipaaden,

kallisarvoisen kulmakiven

sitomaan vankkaa perustaa.

Joka uskoo, ei horju.

₁₇Minun työssäni on mittana oikeus

ja luotilankana vanhurskaus.

Mutta rakeet hakkaavat pettävän turvapaikan

ja tulva vie piilopaikan mennessään,

₁₈teidän liittonne kuoleman kanssa pyyhitään pois

ja teidän sopimuksenne tuonelan kanssa raukeaa.

Tuhotulva vyöryy teidän ylitsenne,

se lyö teidät maahan.

₁₉Joka kerta kun se vyöryy ylitse,

se tempaa teidät mukaansa.

Aamu aamulta se vyöryy yli,

päivä päivältä, yö yöltä.

Kauhun vapina valtaa teidät,

kun teille selviää, mitä sanoma merkitsee.

₂₀Toden totta: vuode on lyhyt,

ei sille voi ojentautua,

peite kapea,

ei siihen voi kääriytyä.

₂₁Itse Herra nousee

niin kuin hän nousi Perasiminvuoren luona,

niin kuin kiivastui Gibeoninlaaksossa,

niin hän kiivastuu

ja tekee työnsä – outo on hänen työnsä! –

ja toteuttaa tekonsa – merkillinen on hänen tekonsa!

₂₂Älkää siis enää pilkatko,

etteivät kahleenne tulisi vielä raskaammiksi,

sillä olen saanut tietää,

että Jumala, Herra Sebaot, on tehnyt päätöksensä

ja on valmis hävittämään kaiken maan.

₂₃Nyt kuunnelkaa tarkasti minun puhettani,

pankaa mieleenne mitä sanon.

₂₄Kyntääkö maamies joka päivä maataan kylvöä varten,

muokkaako hän päivästä päivään äkeellä peltoaan?

₂₅Ei, ensin hän tasoittaa maan pinnan

ja sitten ripottelee mustakuminaa,

sirottelee maustekuminaa,

kylvää vehnää, hirssiä, ohraa

ja pellon reunaan vaivaisvehnää.

₂₆Herra neuvoo hänelle miten toimia,

hänen Jumalansa opettaa häntä.

₂₇Eihän mustakuminaa puimareellä puida

eikä puimajyrää kierrätetä kuminain päällä!

Kepillä mausteet irti hakataan,

sauvalla kuminan siemenet.

₂₈Vilja tosin puidaan jyräämällä,

mutta ei sitäkään loputtomiin puida.

Vaikka jyrä ja vetojuhdat saavat kulkea sen ylitse,

ei niiden anneta jauhaa sitä rikki.

₂₉Herra Sebaot on antanut tämänkin taidon.

Ihmeelliset ovat hänen neuvonsa,

hän antaa runsaan menestyksen.