edellinen luku, Jeremian kirja


Jerusalem tuhon partaalla

1 -- Benjaminilaiset, paetkaa Jerusalemista!
Puhaltakaa torveen Tekoassa,
sytyttäkää merkkituli Bet-Keremissä!
Pohjoisesta nousee onnettomuus ja suuri hävitys.
2 Tytär Siionin minä tuhoan,
suloisen ja hemmotellun kaupungin.
3 Sen luokse tulevat vieraat paimenet laumoineen,
pystyttävät telttansa sen ympärille,
jokainen ahmii oman osansa laitumesta.
4 "Julistakaa Siionille pyhä sota", he huutavat.
"Käykäämme sen kimppuun keskellä päivää!"
"Mutta päivä laskee jo, illan varjot pitenevät."
5 "Hyökätkäämme sitten yöllä, hajottakaamme sen linnat!"

6 Näin sanoo Herra Sebaot:
-- Kaatakaa puita, rakentakaa hyökkäysvalli
vasten Jerusalemin muuria.
Tätä kaupunkia on rangaistava,
koska se on täynnä vääryyttä.
7 Niin kuin lähteestä pulppuaa raikasta vettä,
niin tästä kaupungista tulvii
aina uutta ja uutta pahuutta.
Väkivallan ja sorron äänet sieltä kantautuvat,
sairaita ja haavoille lyötyjä näen edessäni
alinomaa.
8 Ota kuritus opiksesi, Jerusalem! Muuten käännän sinulle selkäni, teen sinut autiomaaksi, jossa kukaan ei enää asu.

Rauhaa ei ole

9 Näin sanoo Herra Sebaot:
-- Viimeisetkin, jotka ovat jäljellä Israelissa,
korjataan pois,
niin kuin viinin jälkikorjuussa
viimeisetkin rypäleet.
Käy käsiksi työhösi, Jeremia,
niin kuin viininkorjaaja tarkistaa köynnökset
vielä kerran.
10 "Kenelle minä puhuisin,
kuka ottaisi varoitukseni varteen?
Kaikki he ovat kyllä kansaasi,
mutta korvansa he ovat sulkeneet,
eivät he kuule ääntäsi.
Herran sanaa he pitävät pilkkanaan,
eivät siitä välitä.
11 Minä olen täynnä Herran kiivautta,
en pysty sitä enää hillitsemään."
-- Vuodata se kadulla kulkevien lasten päälle,
kohdatkoon se kaikkia nuorukaisia!
Miehet ja naiset otetaan vangiksi,
kaikki vanhat ja vapisevatkin.
12 Talot ja pellot joutuvat vieraille,
vihollinen vie miehiltä vaimot.
Minä ojennan käteni
tämän maan asukkaita vastaan, sanoo Herra.
13 He kaikki, pienimmästä suurimpaan,
hankkivat väärää voittoa.
Niin profeetat kuin papitkin pettävät kansaa.
14 Huolettomasti he parantelevat
minun kansani vammoja.
He sanovat: "Nyt on rauha, kaikki hyvin!"
vaikka rauhaa ei ole.
15 Heille käy onnettomasti, koska he ovat tehneet kauhistuttavia tekoja mutta eivät suostu edes häpeämään -- häpeän tunne heiltä puuttuu tyystin. He kaatuvat kaatuneitten joukkoon, heistä tulee loppu, kun minä rankaisen heitä, sanoo Herra.

Kansa ei ota oppia menneistä ajoista

16 Näin sanoo Herra:
-- Pysähtykää ja katsokaa, minne olette menossa,
ottakaa oppia menneistä ajoista!
Valitkaa oikea tie ja kulkekaa sitä,
niin löydätte rauhan.
Näin sanoin,
mutta te vastasitte: "Emme kulje!"
17 Minä asetin teidän turvaksenne myös vartiomiehiä ja sanoin teille: Kuunnelkaa torven ääntä! Mutta te vastasitte: "Emme kuuntele!"

18 "Kuulkaa nyt, kansat! Te kaikki, jotka olette koolla, pankaa merkille, mitä nyt tapahtuu. 19 Kuule, maa! Minä tuon onnettomuuden tälle kansalle -- se on seuraus sen omista pahoista ajatuksista. Se ei ole totellut minun sanojani, ja lakini se on hylännyt. 20 Mitä minulle merkitsee Sabasta tuotu suitsuke tai kaukaisen maan tuoksuruoko? Teidän polttouhrinne eivät ole minulle mieleen, teidän teurasuhrinne eivät minulle kelpaa."

21 Näin Herra on sanonut: "Katsokaa, minä panen tämän kansan eteen kompastuskiven! Siihen kaatuvat sekä isät että pojat, ja naapuri tuhoutuu naapurinsa kanssa."

22 Näin sanoo Herra:
-- Katso, pohjoisesta maasta tulee kansa,
suuret joukot nousevat kaukaa maailman äärestä.
23 Heillä on käsissään jouset ja sotakirveet, he ovat julmia, he ovat armottomia. Heidän huutonsa on kuin meren pauhu, he ratsastavat hevosilla valmiina hyökkäämään sinua vastaan, tytär Siion.

24 "Kun kuulimme tuon viestin,
kätemme herposivat.
Ahdistus valtasi meidät
niin kuin tuskan polte synnyttäjän.
25 Älkää menkö pelloille, älkää lähtekö kulkemaan pitkin teitä! Vihollisen miekka kylvää kauhua ympärillemme!"

26 -- Pukeudu suruvaatteeseen, kansani, kieriskele tuhkassa! Sure ja valita katkerasti, niin kuin ainoaa poikaa surraan. "Miten äkkiä kävikään vihollinen kimppuumme ja tuhosi kaiken!"

Profeetta koettelee kansaa

27 -- Minä, Herra, panin sinut tutkimaan
kansaani
niin kuin jaloa metallia tutkitaan.
Sinun piti koetella sitä, ottaa selville,
miten minun kansani elää.
28 Kaikki ovat paatuneita niskureita,
he kuljeksivat panettelemassa toisiaan,
totisesti, kelvottomia he ovat,
pelkkää kuparia ja rautaa.
29 Palkeet puhaltavat,
mutta tulesta valuu vain lyijyä.
Turhaa on ollut koko sulatus,
kuona ei erkane.
30 Hylkyhopeaksi heitä sanotaan. Minä, Herra, olen heidät hylännyt.


seuraava luku
6:1
Jer. 1:14, 4:6
6:3
Jer. 4:17
6:10
Ap. t. 7:51
6:12
5. Moos. 28:30; Jer. 8:10; Valit. 5:2
6:13
Jes. 56:11
6:14
Jer. 8:11, 23:17; Hes. 13:10; Miika 3:5
6:16
Jes. 28:12
6:17
Jes. 21:6; Hes. 3:17, 33:7
6:20
Sananl. 15:8
6:22
5. Moos. 28:49
6:24
Jer. 4:31, 49:24
6:26
Jer. 4:8 | Aam. 8:10; Sak. 12:10
6:27
Jer. 1:18, 15:20
6:28
Jes. 48:4; Hes. 2:4