edellinen luku, Jeremian kirja


Herra kääntyy kansaansa vastaan

1 Herra sanoi minulle:

"Vaikka minun eteeni astuisivat Mooses ja Samuel, en sittenkään tuntisi sääliä tätä kansaa kohtaan. Aja se pois edestäni, menköön menojaan! 2 Jos kansa kysyy: 'Minne me menemme?', niin vastaa:

"Näin sanoo Herra:

-- Joka on ruton oma, se menköön ruttoon,
joka miekan, se miekkaan,
joka nälän, se nälkään,
joka vankeuden, se vankeuteen!

3 "Minä annan neljänlaisen rangaistuksen kohdata heitä, sanoo Herra. Miekka surmaa heidät, ja koirat raahaavat ruumiit pois. Villieläimet repivät kuolleet, haaskalinnut tekevät niistä lopun. 4 Kaikki maailman kansat kauhistuvat nähdessään, mitä minä olen heille tehnyt. Tämä on rangaistus kaikesta siitä, mitä Juudan kuningas Manasse, Hiskian poika, teki Jerusalemissa.

5 -- Kuka säälii sinua, Jerusalem,
kuka itkee kohtaloasi?
Kuka poikkeaa kysymään vointiasi?
6 Sinä hylkäsit minut, sanoo Herra,
sinä käänsit minulle selkäsi.
Niinpä minä kohotan käteni sinua vastaan
ja hävitän sinut,
en enää voi armahtaa!
7 Minä ajan asukkaat maan kaupungeista,
heitän heidät niiden porteista,
niin kuin viskaimella heitetään viljaa tuuleen.
Minä surmaan lapset, hävitän kansani,
koska se ei kääntynyt pois pahoilta teiltään.
8 Leskiä on oleva enemmän
kuin meren rannalla hiekkaa.
Minä tuon ryöstelevät sotilaat
tämän kansan äitien kimppuun
keskellä päivää.
Hetkessä äidit valtaa
kauhu ja järkytys.
9 Vaikka äiti on synnyttänyt seitsemän poikaa, hän jää hengenhätään, vaille turvaa. Hänen aurinkonsa laskee, kun on vielä päivä, katkera on hänen kohtalonsa. Kaikki, jotka jäävät kansasta jäljelle, minä annan heidän vihollisilleen. Miekka surmaa heidät, sanoo Herra."

Jeremian valitus

10 -- Voi minua, äitini! Miksi synnytitkään minut! Kaikkialla saan aikaan vain toraa ja riitaa. En ole velkaa antanut enkä velkaa ottanut, ja silti kaikki kiroavat minua!

11 Mutta Herra sanoo: -- Minä käännän kaiken hyväksi. Vihamiehesi panen rukoilemaan sinulta apua, kun he joutuvat hätään ja ahdinkoon.

12 Mikä voi murtaa raudan,
pohjoisesta tulevan raudan ja pronssin?
13 Minä annan sinun tavarasi ja aarteesi
vapaasti ryöstettäviksi, Juuda.
Tämä on rangaistus synneistäsi,
joita olet tehnyt kaikkialla maassa.
14 Minä teen sinut vihollistesi orjaksi, he vievät sinut maahan, jota et tunne. Vihani tuli on syttynyt, sen liekki polttaa sinut.

15 -- Herra, sinä tunnet minut!
Muista minua ja pidä minusta huoli,
kosta sinä ahdistajilleni!
Älä ole heitä kohtaan liian pitkämielinen,
muuten joudun tuhon omaksi.
Näethän, kuinka he häpäisevät minua
sinun tähtesi!
16 Kun sinun sanasi tulivat minulle,
minä ahmin ne.
Sanasi olivat minun iloni
ja sydämeni riemu.
Sinä, Jumala, Herra Sebaot,
olet kutsunut minut omaksesi!
17 En minä ole istunut ja juhlinut iloisessa
seurassa,
yksin olen istunut,
sillä sinun kätesi painaa minua
ja minä olen täynnä sinun kiivauttasi.
18 Miksi minun kipuni ei koskaan lopu, miksi haavani ovat niin pahat, etteivät parane? Sinä olet minulle kuin kuivuva puro, joka pettää janoisen.

19 Silloin Herra vastasi minulle:
-- Jos muutat mielesi,
minä otan sinut jälleen palvelukseeni.
Jos et puhu joutavia,
vaan puhut niin kuin puhua tulee,
saat jälleen olla minun suunani.
Ihmiset kääntyvät sinun puoleesi,
mutta älä sinä käänny heidän mielensä mukaan.
20 Minä teen sinusta lujan pronssimuurin.
Vaikka tämä kansa nousee sinua vastaan,
ei se sinua voita,
sillä minä olen sinun kanssasi,
minä autan ja suojelen sinua,
sanoo Herra.
21 Minä pelastan sinut pahojen käsistä, vapautan sinut väkivaltaisten kourista!


seuraava luku
15:1
2. Moos. 32:11; 1. Sam. 7:9; Ps. 99:6; Hes. 14:14
15:2
Jes. 51:19
15:3
5. Moos. 28:26
15:4
2. Kun. 21:9, 24:3,4
15:10
Job 3:3; Jer. 20:14
15:11
Jer. 21:2, 37:3, 42:2
15:16
Jes. 43:7
15:17
Jes. 8:11; Jer. 6:11; Hes. 3:14
15:20
Jer. 1:18, 6:27