Tuomio ja lupaus
1Henki nosti minut ilmaan ja vei minut temppelin itäportille, sille portille, joka antaa itään päin. Porttikäytävässä oli kaksikymmentäviisi miestä, ja minä näin heidän joukossaan Jaasanjan, Asurin pojan, ja Pelatjan, Benajan pojan, jotka olivat kansan johtomiehiä. 2Herra sanoi minulle: »Ihminen, tässä ovat ne kaupungin miehet, jotka punovat juonia ja antavat vääriä neuvoja. 3He sanovat: ’Miksi rakentaa, miksi varustaa? Me olemme turvassa kuin liha padassa.’ 4Sen tähden ennusta heitä vastaan, ennusta, ihminen.»
5Silloin minuun tuli Herran henki, ja Herra käski minun sanoa israelilaisille: »Näin sanoo Herra: Minä tunnen teidän puheenne, minä tiedän, mitä teidän mielessänne liikkuu. 6Teidän on syy, kun kaupungin asukkaita surmataan joukoittain, teidän tähtenne kadut täyttyvät kaatuneista. 7Tämän vuoksi sanoo Herra Jumala: Ne, jotka muurienne sisällä surmataan, ovat liha, ja kaupunkinne on pata, mutta teidät minä vien täältä pois. 8Miekkaa te pelkäätte, ja miekan minä teitä vastaan nostan – näin sanoo Herra Jumala. 9Minä vien teidät muurienne keskeltä, minä luovutan teidät muukalaisten käsiin ja panen tuomionne täytäntöön. 10Te kaadutte miekkaan, Israelin rajalla minä toteutan teidän rangaistuksenne, teen teille tiettäväksi, että minä olen Herra. 11Ei tästä kaupungista ole teille padaksi, jossa olisitte turvassa kuin liha. Israelin rajalla minä panen teidän tuomionne täytäntöön, 12teen teille tiettäväksi, että minä olen Herra. Te ette seuranneet minun säädöksiäni, te ette noudattaneet tahtoani, vaan elitte niin kuin naapurikansanne elävät.»
13Minun puhuessani Pelatja, Benajan poika, kuoli. Minä lankesin kasvoilleni ja huusin suureen ääneen: »Voi, Herra! Aiotko hävittää kaikki, jotka Israelista vielä ovat jäljellä?»
14Silloin minä sain Herralta sanan:
15»Ihminen, kuule tämä, sinä ja veljesi, sinun sukulaisesi ja koko Israelin kansa, te kaikki, joista Jerusalemin asukkaat sanovat: ’Olkoot siellä, etäällä Herrasta, meille tämä maa on annettu perinnöksi.’ 16Sen tähden sano: ’Näin sanoo Herra Jumala: Minä olen siirtänyt heidät kauas toisten kansojen sekaan, olen hajottanut heidät moniin maihin, mutta minne ovatkin joutuneet, he ovat sentään voineet palvella minua.’ 17Sen tähden sano: ’Näin sanoo Herra Jumala: Minä kokoan teidät kansojen seasta, minä kerään teidät maista, joihin olette hajallenne joutuneet, ja annan teille Israelin maan.’
18»He palaavat sinne ja poistavat kaikki sen iljetykset, kaikki kauhistavat epäjumalankuvat. 19Minä annan heille uuden sydämen ja heidän sisimpäänsä uuden hengen, minä otan heidän rinnastaan kivisydämen pois ja annan tilalle elävän sydämen. 20Niin he seuraavat minun säädöksiäni, he ottavat varteen minun käskyni ja elävät niiden mukaan. He ovat minun kansani, ja minä olen heidän Jumalansa. 21Mutta nuo, jotka palvovat iljettäviä patsaitaan ja kauhistuttavia kuviaan, saavat minulta omien tekojensa mukaan. Näin sanoo Herra Jumala.»
22Kerubit nostivat siipensä. Pyörät seurasivat kerubien vierellä, ja kerubien päiden yllä hohti Israelin Jumalan kirkkaus. 23Herran kirkkaus kohosi kaupungin keskeltä ja siirtyi vuorelle, joka on kaupungista itään. 24Henki nosti minut ilmaan ja toi minut Kaldeaan pakkosiirtolaisten luo; tämä tapahtui näyssä, Jumalan hengen voimasta. Niin sitten heräsin, ja silmistäni kaikkosi näky, jonka olin nähnyt. 25Minä kerroin pakkosiirtolaisille kaiken sen, minkä Jumala minulle oli ilmoittanut.
