Daavid ja Batseba
1Kun seuraavana keväänä oli taas kuninkaiden sotaanlähdön aika, Daavid lähetti Joabin johdolla vakinaiset joukkonsa ja Israelin miehet sotaretkelle, ja he kukistivat ammonilaiset ja ryhtyivät piirittämään Rabbaa. Daavid itse jäi Jerusalemiin.
2Eräänä iltana, kun Daavid oli noussut vuoteeltaan käyskentelemään kuninkaanpalatsin katolla, hän näki sieltä naisen, joka oli peseytymässä. Nainen oli hyvin kaunis. 3Daavid lähetti tiedustelemaan, kuka nainen oli, ja hänelle kerrottiin: »Hän on Batseba, Eliamin tytär, heettiläisen Urian vaimo.» 4Daavid lähetti sananviejiä noutamaan naista, ja tämä saapui hänen luokseen. Nainen oli juuri puhdistautunut, ja Daavid makasi hänen kanssaan. Sitten nainen palasi kotiinsa.
5Nainen tuli raskaaksi, ja hän toimitti Daavidille sanan: »Minä olen raskaana.» 6Silloin Daavid lähetti Joabille käskyn: »Lähetä luokseni heettiläinen Uria.» Joab teki niin. 7Kun Uria tuli, Daavid kysyi häneltä, mitä Joabille ja sotilaille kuului ja kuinka sodankäynti sujui. 8Sitten hän sanoi: »Mene kotiisi ja pese matkan pölyt jaloistasi.» Uria lähti palatsista, ja kuningas lähetti hänen jälkeensä lahjan. 9Mutta Uria ei mennytkään kotiinsa, vaan jäi nukkumaan palatsin pihalle herransa miesten joukkoon.
10Kun Daavidille ilmoitettiin, ettei Uria ollut mennyt kotiinsa, Daavid sanoi hänelle: »Sinähän tulet pitkän matkan takaa. Miksi et mennyt kotiisi?» 11Uria vastasi: »Liitonarkku ja Israelin ja Juudan miehet asuvat teltoissa, ja herrani Joab ja hänen miehensä ovat ulkona leirissä. Menisinkö minä kotiin syömään, juomaan ja makaamaan vaimoni kanssa? Niin totta kuin sinä elät, sitä en voi tehdä.» 12Daavid sanoi Urialle: »Jää tänne vielä täksi päiväksi, huomenna annan sinun lähteä takaisin.» Niin Uria jäi Jerusalemiin siksi päiväksi, seuraavaan aamuun saakka. 13Daavid kutsui hänet luokseen syömään ja juomaan ja juotti hänet humalaan. Mutta illalla Uria meni taas makuupaikalleen kuninkaan miesten joukkoon eikä lähtenyt kotiinsa.
14Seuraavana aamuna Daavid kirjoitti Joabille kirjeen ja lähetti sen Urian mukana. 15Kirjeeseen hän kirjoitti: »Sijoittakaa Uria eturintamaan keskelle kiivainta taistelua ja vetäytykää sitten itse kauemmas, niin että hänet lyödään hengiltä.» 16Piirittäessään kaupunkia Joab sijoitti Urian sille kohdalle, jossa hän tiesi vihollisen urheimpien sotilaiden olevan. 17Kun ammonilaiset tulivat ulos kaupungista taistelemaan Joabia vastaan, Daavidin joukoista kaatui useita miehiä, ja myös heettiläinen Uria sai surmansa.
18Joab lähetti Daavidin luo sananviejän tekemään selkoa kaikesta, mitä taistelussa oli tapahtunut. 19Sananviejälle hän antoi tällaisen määräyksen: »Sitten kun olet kertonut kuninkaalle kaiken, mitä taistelussa tapahtui, 20kuningas ehkä suuttuu ja sanoo: ’Mitä varten teidän piti mennä niin lähelle kaupunkia taistelemaan? Ettekö muka tienneet, että he ampuvat muurilta? 21Kuka tappoi Abimelekin, Jerubbesetin pojan Tebesissä? Joku nainen pudotti muurilta hänen päähänsä jauhinkiven, niin että hän kuoli. Miksi menitte niin lähelle muuria?’ Sano silloin: ’Myös palvelijasi, heettiläinen Uria, on saanut surmansa.’»
22Sananviejä lähti matkaan, ja tultuaan Daavidin luo hän kertoi kaiken niin kuin Joab oli käskenyt. 23Sananviejä sanoi: »Emme voineet mitään sille, että nuo miehet hyökkäsivät ulos kaupungista kimppuumme, mutta meidän onnistui tunkea heidät takaisin kaupungin portille asti. 24Jousimiehet ampuivat muurilta palvelijoitasi, kuningas, ja useita miehiäsi kaatui. Myös heettiläinen Uria sai surmansa.» 25Silloin Daavid sanoi sananviejälle: »Sano Joabille näin: ’Älä anna tämän masentaa mieltäsi. Miekka syö milloin täältä, milloin tuolta. Ahdista kaupunkia entistä kiivaammin ja tuhoa se.’ Rohkaise häntä näin.»
26Kun Urian vaimo kuuli miehensä kaatuneen, hän piti puolisolleen valittajaiset. 27Suruajan mentyä Daavid antoi noutaa hänet palatsiinsa. Hänestä tuli Daavidin vaimo, ja hän synnytti tälle pojan. Mutta Herran silmissä Daavidin teko oli paha.
