2. kuninkaiden kirja 6

₁Profeetanoppilaat sanoivat Elisalle: »Huone, jossa me kuuntelemme opetustasi, on meille liian ahdas. ₂Tahtoisimme siksi mennä Jordanille ja tuoda kukin sieltä yhden hirren. Niistä saisimme tehdyksi huoneen, johon mahdumme istumaan.» »Menkää vain», Elisa sanoi. ₃Eräs oppilas kysyi: »Etkö sinäkin lähtisi palvelijoittesi mukaan?» »Minä tulen», hän vastasi. ₄Hän lähti heidän mukaansa, ja he menivät Jordanille ja alkoivat kaataa puita.

₅Puunkaadossa eräältä oppilaalta lensi kirves varrestaan veteen. »Voi, herrani», hän huusi, »se oli vielä lainattu!» ₆Silloin Jumalan mies kysyi: »Mihin se putosi?» Oppilas näytti hänelle paikan. Elisa katkaisi oksan ja heitti sen siihen kohtaan, ja kirves nousi pinnalle kellumaan. ₇»Ota se ylös», Elisa sanoi. Oppilas ojensi kätensä ja otti sen vedestä.

₈Kun Syyrian kuningas sitten oli sodassa Israelia vastaan, hän neuvotteli miestensä kanssa ja päätti, minne hyökkäys oli suunnattava. ₉Jumalan mies lähetti silloin Israelin kuninkaalle viestin ja varoitti häntä kulkemasta sen paikan kautta, jonne syyrialaiset olivat tulossa. ₁₀Israelin kuningas lähetti miehiään paikkaan, josta Jumalan mies oli häntä varoittanut, ja sitä pidettiin silmällä. Tämä ei jäänyt yhteen eikä kahteen kertaan.

₁₁Syyrian kuningas alkoi näiden tapausten vuoksi epäillä pahaa. Hän kutsui lähimmät miehensä koolle ja sanoi heille: »Sanokaa, kuka joukostanne on Israelin kuninkaan kätyri!» ₁₂Silloin yksi hänen miehistään sanoi: »Ei kukaan, herrani ja kuninkaani. Israelissa on profeetta Elisa, joka kertoo Israelin kuninkaalle kaiken senkin, mitä sinä puhut makuuhuoneessasi.» ₁₃Kuningas sanoi: »Menkää ottamaan selvää, missä hän on, että voin lähettää miehiäni vangitsemaan hänet.» Kun hän sai tiedon, että Elisa oli Dotanissa, ₁₄hän lähetti sinne suuren joukon sotilaita hevosineen ja vaunuineen. He tulivat yöllä ja saartoivat kaupungin.

₁₅Kun Jumalan miehen palvelija aamulla nousi ja meni ulos, kaupungin ympärillä oli kaikkialla sotilaita, hevosia ja vaunuja. Palvelija sanoi Elisalle: »Voi, herrani! Mitä me nyt teemme?» ₁₆»Älä pelkää», Elisa vastasi, »meillä on puolellamme enemmän väkeä kuin heillä.» ₁₇Hän rukoili Herraa ja sanoi: »Herra, avaa hänen silmänsä, jotta hän näkisi.» Herra avasi palvelijan silmät, ja hän näki, että vuori Elisan ympärillä oli tulisia hevosia ja vaunuja täynnään.

₁₈Kun syyrialaiset tulivat Elisaa kohti, hän rukoili Herraa sanoen: »Sumenna heidän silmänsä.» Herra teki Elisan pyynnön mukaisesti ja sumensi heidän silmänsä. ₁₉Elisa sanoi heille: »Ei tämä ole oikea tie eikä oikea kaupunki. Tulkaa minun perässäni, minä vien teidät sen miehen luo, jota te etsitte.» Hän johdatti sotilaat Samarian kaupunkiin. ₂₀Kun he tulivat sinne, Elisa sanoi: »Herra, avaa heidän silmänsä, niin että he näkevät.» Herra avasi heidän silmänsä, ja kun he taas näkivät, he huomasivat olevansa keskellä Samarian kaupunkia.

₂₁Kun Israelin kuningas näki heidät, hän kysyi Elisalta: »Tuleeko minun tappaa heidät, isäni?» ₂₂»Sitä älä tee», Elisa vastasi. »Et kai sinä surmaa niitäkään, jotka otat vangiksi taistelussa? Pane heidän eteensä ruokaa ja juomaa ja anna heidän syötyään palata herransa luo.» ₂₃Niin kuningas järjesti syyrialaisille suuret pidot, ja he söivät ja joivat. Hän antoi heidän lähteä rauhassa, ja he palasivat herransa luo. Sen jälkeen syyrialaiset eivät enää hyökkäilleet Israeliin.

₂₄Myöhemmin Syyrian kuningas Ben-Hadad keräsi koolle koko sotajoukkonsa, lähti liikkeelle ja saartoi Samarian kaupungin. ₂₅Kun piiritys pitkittyi, kaupungissa syntyi kova nälänhätä. Aasinpää maksoi silloin kahdeksankymmentä sekeliä hopeaa ja neljännes kab-mittaa kyyhkysenlantaa viisi hopeasekeliä.

₂₆Kun Israelin kuningas noina aikoina kerran kulki muurin harjalla, muuan nainen huusi hänelle: »Auta minua, herrani ja kuninkaani!» ₂₇Mutta kuningas vastasi: »Jollei Herra sinua auta, miten sitten minä? Puimatantereeltako minä haen apua vai viinisammiosta?» ₂₈Hän kysyi kuitenkin: »Mikä sinulla on hätänä?» Nainen sanoi: »Tämä nainen sanoi minulle: ’Anna tänne poikasi, syödään tänään hänet ja huomenna minun poikani.’ ₂₉Niin me keitimme ja söimme minun poikani, ja seuraavana päivänä minä sitten sanoin: ’Anna tänne poikasi, syödään nyt hänet.’ Mutta hänpä olikin piilottanut poikansa.»

₃₀Kun kuningas kuuli naisen sanat, hän repäisi vaatteensa. Hän oli muurin harjalla, ja niin kansa näki, että hänellä oli vaatteiden alla katumuspuku ihoaan vasten. ₃₁Kuningas sanoi: »Kohdatkoon minua Jumalan viha nyt ja aina, jos Elisalla, Safatin pojalla, on tämän päivän jälkeen vielä pää hartioissa kiinni!»

₃₂Elisa oli kotosalla ja vanhimmat olivat hänen puheillaan, kun kuningas käski lähettinsä mennä edellään hänen luokseen. Jo ennen kuin mies tuli sinne, Elisa sanoi vanhimmille: »Nyt se murhamiehen poika on lähettänyt pääni menoksi miehen matkaan. Kun kuninkaan lähetti tulee, pitäkää huoli siitä, että suljette oven ja pidättelette häntä. Hänen herransa askelten ääni kuuluu heti hänen kannoillaan.» ₃₃Kun hän vielä puhui vanhinten kanssa, kuningas saapui hänen luokseen ja sanoi: »Tämä onnettomuus on Herran työtä. Miksi minä enää turvaisin häneen!»