Daavid säästää jälleen Saulin hengen
1Saulin luo Gibeaan tuli sifiläisiä, jotka sanoivat: »Daavid piileskelee Hakilankukkulalla Jesimonin laidalla.» 2Silloin Saul otti mukaansa kolmetuhatta israelilaista valiosoturia ja lähti Sifin autiomaahan etsimään Daavidia. 3Saul leiriytyi tien varteen Hakilankukkulalle Jesimonin laidalle, mutta Daavid pysytteli autiomaassa.
Kun Daavid huomasi, että Saul oli tullut hänen perässään, 4hän lähetti tiedustelijoita ja sai tarkan tiedon Saulin olinpaikasta. 5Sitten Daavid lähti liikkeelle. Hän saapui paikalle, johon Saul oli leiriytynyt, ja näki missä Saul ja hänen sotaväkensä päällikkö Abner, Nerin poika, nukkuivat. Saulin makuupaikka oli leirin keskellä, ja miehet olivat asettuneet hänen ympärilleen.
6Daavid kääntyi heettiläisen Ahimelekin ja Serujan pojan Abisain, Joabin veljen, puoleen ja kysyi: »Kuka lähtee minun mukanani tuonne Saulin leiriin?» Abisai vastasi: »Minä lähden.» 7Yöllä Daavid ja Abisai menivät sinne. Saul nukkui leirin keskellä, maahan isketty keihäs päänsä vieressä, ja Abner ja sotilaat nukkuivat hänen ympärillään. 8Abisai sanoi Daavidille: »Jumala on tänään luovuttanut vihollisesi sinun käsiisi. Anna minun nyt keihästää hänet maahan yhdellä iskulla, niin toista ei enää tarvita!» 9Mutta Daavid sanoi Abisaille: »Älä surmaa häntä! Kuka on rankaisematta kohottanut kätensä Herran voideltua vastaan?» 10Ja hän jatkoi: »Niin totta kuin Herra elää, vain Herra itse saa lyödä voideltunsa kuoliaaksi. Hänen hetkensä tulee ja hän kuolee, tai hän lähtee sotaan ja kohtaa tuhonsa siellä. 11Herra minua varjelkoon kohottamasta kättäni hänen voideltuaan vastaan! Mutta ota nyt hänen päänsä vierestä keihäs ja vesipullo, sitten lähdetään!» 12Daavid otti itse Saulin pään vierestä keihään ja vesipullon, ja he menivät pois. Kukaan ei nähnyt tai huomannut mitään, kukaan ei edes herännyt. Kaikki nukkuivat, sillä Herra oli vaivuttanut heidät syvään uneen.
13Daavid kulki laakson poikki ja päästyään kyllin kauas leiristä pysähtyi toisen vuoren laelle. 14Sieltä hän huusi sotilaille ja Abnerille, Nerin pojalle: »Abner, kuuletko sinä?» Abner huusi takaisin: »Kuka sinä olet, kun noin huudat kuninkaalle?» 15Daavid vastasi Abnerille: »Eikö sinun pitäisi olla mies, vailla vertaa Israelissa? Miksi et sitten suojellut kuningasta, herraasi, kun joku mies tuli äsken surmaamaan häntä? 16Olet hoitanut tehtäväsi huonosti! Niin totta kuin Herra elää, te olette nyt kuoleman omat, kun ette suojelleet kuningastanne, Herran voideltua. Katso nyt, mihin ovat joutuneet kuninkaan keihäs ja vesipullo hänen päänsä vierestä!»
17Silloin Saul tunsi Daavidin äänen ja huusi: »Poikani Daavid, sehän on sinun äänesi!» Daavid vastasi: »Niin on, kuninkaani.» 18Ja hän jatkoi: »Miksi herrani ajaa takaa palvelijaansa? Mitä minä olen tehnyt? Tahdonko minä sinulle pahaa? 19Kuuntele nyt, kuninkaani, mitä palvelijallasi on sanottavana. Jos Herra on yllyttänyt sinut minua vastaan, hänet voi lepyttää uhreilla. Mutta jos ihmiset ovat sen tehneet, kohdatkoon heitä Herran kirous! Nyt he ovat karkottaneet minut pois Herran omasta maasta, joka on myös minun maani, ja sanoneet: ’Mene muualle ja palvele vieraita jumalia.’ 20Mutta älköön minun vereni vuotako maahan täällä kaukana Herran kasvojen edestä, vaikka itse Israelin kuningas on lähtenyt tavoittelemaan minunlaistani kirppua, niin kuin peltopyytä ajetaan takaa vuorilla.»
21Silloin Saul sanoi: »Minä olen tehnyt väärin. Palaa takaisin, poikani Daavid! Koska olet tänään säästänyt minun henkeni, en enää tee sinulle pahaa. Olen ollut mieletön ja tehnyt suuren rikoksen.» 22Daavid vastasi: »Näetkö, tässä on kuninkaan keihäs! Tulkoon joku miehistäsi tälle puolelle hakemaan sitä. 23Herra palkitsee aina oikeamielisyyden ja uskollisuuden. Herra antoi sinut tänään minun käsiini, mutta minä en tahtonut kohottaa kättäni Herran voideltua vastaan. 24Samoin kuin minä olen tänään säästänyt sinun henkesi, niin säästäköön Herra minun henkeni ja pelastakoon minut kaikista vaaroista ja vaivoista.» 25Silloin Saul sanoi Daavidille: »Ole siunattu, poikani Daavid! Sinä teet suuria tekoja, eikä onni sinua jätä.» Daavid lähti sitten omille teilleen, ja Saul palasi kotiinsa.
