1. Mooseksen kirja 27

₁Kun Iisak oli tullut vanhaksi ja hänen silmänsä olivat hämärtyneet, niin ettei hän enää nähnyt, hän kutsui luokseen vanhemman poikansa Esaun ja sanoi hänelle: »Poikani!» Esau vastasi: »Mitä, isä?» ₂Iisak sanoi: »Minä olen tullut vanhaksi ja saatan pian kuolla. ₃Ota nyt varusteesi, nuoliviinesi ja jousesi, ja lähde metsästämään minulle riistaa. ₄Laita siitä herkkuruokaa, sellaista josta minä pidän, ja tuo sitä minulle syötäväksi, jotta voisin siunata sinut ennen kuin kuolen.»

₅Mutta Rebekka kuunteli, kun Iisak puhui pojalleen Esaulle. Kun Esau oli lähtenyt metsästämään riistaa isäänsä varten, ₆Rebekka sanoi pojalleen Jaakobille: »Minä kuulin äsken, että isäsi sanoi veljellesi Esaulle: ₇’Tuo minulle riistaa ja valmista minulle herkkuruokaa, jotta voisin siunata sinut Herran nimessä ennen kuin kuolen.’ ₈Nyt, poikani, tottele minua ja tee niin kuin minä käsken. ₉Hae minulle laumasta kaksi hyvää nuorta vuohta, niin minä teen niistä isäsi mieliruokaa. ₁₀Vie sinä se isällesi syötäväksi, että hän siunaisi sinut ennen kuolemaansa.»

₁₁Jaakob sanoi silloin äidilleen: »Mutta veljeni Esau on karvainen ja minun ihoni on sileä. ₁₂Entä jos isä tunnustelee minua? Silloin hän pitää minua petkuttajana, ja minä saan osakseni kirouksen enkä siunausta.» ₁₃Hänen äitinsä sanoi: »Jos niin käy, poikani, kohdatkoon se kirous minua. Tee nyt vain niin kuin minä sanon ja mene hakemaan ne vuohet.» ₁₄Jaakob haki vuohet äidilleen, ja tämä valmisti niistä Iisakin mieliruokaa. ₁₅Sitten Rebekka otti vanhemman poikansa Esaun parhaat vaatteet, jotka hänellä oli teltassa, ja puki nuoremman poikansa Jaakobin niihin. ₁₆Vuohien nahoilla hän peitti Jaakobin kädet sekä hänen paljaan kaulansa ja niskansa. ₁₇Sitten hän antoi herkut ja leipomansa leivän Jaakobin käteen.

₁₈Jaakob meni isänsä luo ja sanoi: »Isä!» Iisak vastasi: »Niin, poika, kuka sinä olet?» ₁₉Jaakob sanoi isälleen: »Minä olen sinun esikoisesi Esau. Olen tehnyt niin kuin käskit. Nouse istumaan ja syö minun riistaani, ja siunaa sitten minut.» ₂₀Iisak kysyi: »Miten löysit saaliin näin pian, poikani?» Jaakob vastasi: »Herra, sinun Jumalasi, johdatti sen tielleni.» ₂₁Iisak sanoi: »Tulehan lähemmäksi, poikani, niin minä tunnustelen, oletko sinä Esau vai et.» ₂₂Jaakob meni isänsä luo, ja tämä tunnusteli häntä ja sanoi: »Ääni on Jaakobin ääni, mutta kädet ovat Esaun kädet.» ₂₃Eikä Iisak tuntenut Jaakobia, sillä tämän kädet olivat karvaiset kuten Esaun, ja hän siunasi Jaakobin. ₂₄Iisak kysyi vielä: »Oletko sinä todella poikani Esau?» Jaakob vastasi: »Olen.» ₂₅Silloin Iisak sanoi: »Tuo ruoka tänne, niin että saan syödä poikani tuomaa riistaa. Sen jälkeen siunaan sinut.» Jaakob tarjosi hänelle ruokaa ja viiniä, ja hän söi ja joi. ₂₆Sitten Iisak sanoi: »Tule tänne ja suutele minua, poikani.» ₂₇Jaakob meni hänen luokseen ja suuteli häntä, ja Iisak tunsi hänen vaatteidensa hajun ja siunasi hänet sanoen:

₃₀Iisak oli ehtinyt siunata Jaakobin ja Jaakob oli juuri lähtenyt isänsä luota, kun Esau palasi metsästämästä. ₃₁Hänkin laittoi herkkuruokaa, vei sen isälleen ja sanoi hänelle: »Nouse, isä, syömään poikasi tuomaa riistaa, että sitten voisit siunata minut.» ₃₂Hänen isänsä Iisak kysyi: »Kuka sinä olet?» Esau vastasi: »Minä olen poikasi Esau, sinun esikoisesi.» ₃₃Silloin Iisak säikähti kovin ja kysyi: »Kuka se sitten oli, joka kävi metsästämässä ja toi minulle riistaa? Minä söin jo ennen sinun tuloasi ja siunasin hänet, ja se siunaus pysyy.»

₃₄Kun Esau kuuli isänsä sanat, hän alkoi äänekkäästi itkeä ja valittaa ja sanoi isälleen: »Siunaa minutkin, isä!» ₃₅Silloin Iisak sanoi: »Veljesi tuli kavalasti ja vei sinulta siunauksen.» ₃₆Esau sanoi: »Ei häntä suotta Jaakobiksi sanota. Hän on pettänyt minut kahteen kertaan: hän vei jo esikoisuuteni, ja nyt hän riisti minulta siunauksenkin!» Esau kysyi vielä: »Eikö sinulle jäänyt mitään siunausta minua varten?» ₃₇Iisak vastasi: »Minä asetin hänet sinun herraksesi, annoin hänelle palvelijoiksi kaikki hänen veljensä ja varustin hänet viljalla ja viinillä. Mitä minä voisin enää tehdä sinun hyväksesi, poikani?» ₃₈Silloin Esau sanoi isälleen: »Yksikö siunaus sinulla vain on, isä? Siunaa, isä, minutkin!» Ja Esau itki katkerasti. ₃₉Hänen isänsä Iisak sanoi hänelle:

₄₁Esau kantoi Jaakobille kaunaa siitä, että Jaakob oli saanut isän siunauksen, ja hän ajatteli: »Pian tulee aika, jolloin suremme isän kuolemaa. Sitten minä tapan Jaakobin.» ₄₂Kun Rebekalle kerrottiin, mitä hänen vanhempi poikansa aikoi, hän haetti luokseen nuoremman poikansa Jaakobin ja sanoi hänelle: »Veljesi Esau hautoo kostoa ja aikoo tappaa sinut. ₄₃Tee siis, poikani, niin kuin minä neuvon: lähde pois ja pakene veljeni Labanin luo Harraniin. ₄₄Viivy siellä jonkin aikaa, kunnes veljesi kiukku haihtuu. ₄₅Kun veljesi viha on asettunut ja hän on unohtanut, mitä sinä hänelle teit, minä lähetän sinulle sanan ja haetan sinut sieltä. Miksi minun pitäisi menettää teidät molemmat yhtenä ja samana päivänä?»

₄₆Iisakille Rebekka sanoi: »Minä olen kuollakseni kyllästynyt noihin heettiläisnaisiin! Jos Jaakobkin vielä ottaa tästä maasta heettiläisen vaimon, jonkun samanlaisen kuin nuo, niin mitä minun enää kannattaa elää?»