1. Mooseksen kirja 21

₁Herra piti huolen Saarasta, kuten oli sanonut, ja täytti antamansa lupauksen. ₂Saara tuli raskaaksi ja synnytti Abrahamille hänen vanhoilla päivillään pojan. Se tapahtui juuri siihen aikaan, jonka Jumala oli ilmoittanut. ₃Pojalleen, jonka Saara oli synnyttänyt, Abraham antoi nimeksi Iisak. ₄Kahdeksantena päivänä Iisakin syntymästä Abraham ympärileikkasi hänet, kuten Jumala oli käskenyt. ₅Abraham oli satavuotias, kun hänen poikansa Iisak syntyi. ₆Saara sanoi: »Jumala on antanut minulle aiheen iloon ja nauruun, ja jokainen, joka tästä kuulee, iloitsee ja nauraa minun kanssani.» ₇Ja Saara sanoi vielä: »Kuka olisi tiennyt sanoa Abrahamille: ’Saara imettää poikia’? Ja nyt minä kuitenkin olen synnyttänyt pojan hänen vanhoilla päivillään.»

₈Iisak kasvoi, ja hänet vieroitettiin, ja Abraham järjesti Iisakin vieroituspäivänä suuret pidot. ₉Saara huomasi, että Abrahamin ja egyptiläisen Hagarin poika Ismael ilvehti, ₁₀ja silloin hän sanoi Abrahamille: »Aja pois tuo orjatar ja hänen poikansa. Orjattaren poika ei saa periä yhdessä minun poikani Iisakin kanssa.» ₁₁Tämän kuullessaan Abraham pahastui kovin Ismaelin puolesta. ₁₂Mutta Jumala sanoi Abrahamille: »Älä niin kovin sure tuon pojan ja orjattaresi puolesta, vaan noudata kaikessa Saaran mieltä, sillä vain Iisakin jälkeläisiä sanotaan sinun lapsiksesi. ₁₃Mutta myös orjattaren pojasta minä annan kasvaa suuren kansan, sillä hänkin on sinun jälkeläisesi.»

₁₄Abraham nousi aamulla varhain, otti leipää ja vesileilin, pani ne Hagarin selkään ja lähetti hänet ja Ismaelin matkaan. Hagar lähti ja harhaili Beerseban autiomaassa. ₁₅Mutta kun vesi loppui leilistä, hän jätti pojan pensaan alle ₁₆ja meni istumaan syrjemmälle, noin jousenkantaman päähän, sillä hän ajatteli: »Minä en kestä nähdä lapsen kuolevan.» Ja Hagarin istuessa syrjempänä poika alkoi ääneensä itkeä. ₁₇Jumala kuuli pojan valituksen, ja Jumalan enkeli kutsui taivaasta Hagaria ja sanoi hänelle: »Mikä sinun on, Hagar? Älä ole huolissasi. Jumala on kuullut pojan itkun. ₁₈Nouse, nosta poika maasta ja pidä hänestä hyvää huolta. Minä annan hänestä polveutua suuren kansan.» ₁₉Ja Jumala avasi Hagarin silmät, niin että hän näki lähellään kaivon, ja hän meni täyttämään leilin vedellä ja antoi pojan juoda.

₂₀Poika kasvoi aikuiseksi, ja Jumala oli hänen kanssaan. Hän jäi autiomaahan asumaan, ja hänestä tuli taitava jousimies. ₂₁Hän asui Paranin autiomaassa, ja hänen äitinsä otti hänelle vaimon Egyptistä.

₂₂Niihin aikoihin Abimelek ja hänen sotaväkensä päällikkö Pikol sanoivat Abrahamille: »Jumala on sinun kanssasi kaikessa mitä teet. ₂₃Vanno nyt minulle Jumalan kautta, ettet ole petollinen minua etkä minun sukuani etkä jälkeläisiäni kohtaan, vaan osoitat minua ja tätä maata kohtaan, missä nyt asut muukalaisena, samaa vilpittömyyttä ja hyvyyttä, jota minä olen sinulle osoittanut.» ₂₄Abraham sanoi: »Minä vannon.»

₂₅Abraham valitti kuitenkin Abimelekille, että tämän miehet olivat anastaneet erään kaivon omaan käyttöönsä. ₂₆Abimelek sanoi: »Minä en tiedä, kuka tämän on tehnyt. Sinä et ole puhunut siitä aikaisemmin, vasta nyt kuulen siitä ensimmäisen kerran.» ₂₇Sitten Abraham antoi Abimelekille lampaita, vuohia ja nautakarjaa, ja he tekivät keskenään liiton. ₂₈Mutta Abraham otti seitsemän nuorta lammasta erilleen muista. ₂₉Silloin Abimelek kysyi häneltä: »Mitä tarkoittavat nuo seitsemän lammasta, jotka olet pannut erilleen?» ₃₀Abraham vastasi: »Sinun tulee ottaa minulta vastaan nämä seitsemän lammasta merkiksi siitä, että minä olen sen kaivon kaivattanut.» ₃₁Tämän vuoksi paikka sai nimen Beerseba, sillä siellä he vannoivat valan toisilleen.

₃₂Kun he olivat tehneet liiton Beersebassa, Abimelek ja hänen sotaväkensä päällikkö Pikol palasivat filistealaisten maahan. ₃₃Abraham istutti tamariskipuun Beersebaan ja rukoili siellä Herraa, ikuista Jumalaa. ₃₄Abraham asui kauan muukalaisena filistealaisten maassa.