30 LUKU. 30

Minä olen väsyttänyt itseni, Jumala;

olen väsyttänyt itseni, Jumala, ja menehdyn.

₂Sillä järjetön olen minä mieheksi,

ei ole minulla ihmisymmärrystä;

₃enkä ole oppinut viisautta,

tullakseni tuntemaan Pyhintä.

₄Kuka on noussut taivaaseen

ja astunut sieltä alas?

Kuka on koonnut kouriinsa tuulen?

Kuka on sitonut vedet vaipan sisään?

Kuka on kohdalleen asettanut maan ääret kaikki?

Mikä on hänen nimensä

ja mikä hänen poikansa nimi, jos sen tiedät?

₅Jokainen Jumalan sana on taattu;

hän on niiden kilpi, jotka häneen turvaavat.

₆Älä lisää hänen sanoihinsa mitään,

ettei hän vaatisi sinua tilille

ja ettet valhettelijaksi joutuisi.

₇Kahta minä sinulta pyydän,

älä niitä minulta koskaan kiellä, kuolemaani saakka:

₈Vilppi ja valhepuhe pidä minusta kaukana.

Älä köyhyyttä, älä rikkautta minulle anna;

anna minulle ravinnoksi määräosani leipää,

₉etten kylläisenä tulisi kieltäjäksi

ja sanoisi: "Kuka on Herra?"

ja etten köyhtyneenä varastaisi

ja rikkoisi Jumalani nimeä vastaan.

₁₀Älä kieli palvelijasta hänen herrallensa;

muutoin hän sinut kiroaa, ja sinä saat siitä kärsiä.

₁₁Voi sukua, joka isäänsä kiroaa

eikä siunaa äitiänsä;

₁₂sukua, joka on omissa silmissään puhdas,

vaikka ei ole pesty liastansa!

₁₃Voi sukua — kuinka ylpeät ovatkaan sen silmät

ja kuinka korskea silmänluonti —

₁₄sukua, jonka hampaat ovat miekkoja

ja leukaluut veitsiä

syödäksensä kurjat maasta pois

ja köyhät ihmisten joukosta!

₁₅Verenimijällä on kaksi tytärtä:

Anna vielä! Anna vielä!

Kolme on, jotka eivät kylläänsä saa,

neljä, jotka eivät sano: "Jo riittää":

₁₆tuonela,

hedelmätön kohtu,

maa, joka ei saa kylläänsä vedestä,

ja tuli, joka ei sano: "Jo riittää".

₁₇Joka isäänsä pilkkaa

ja pitää halpana totella äitiänsä,

häneltä korpit puron luona hakkaavat silmän,

ja kotkan poikaset syövät sen.

₁₈Kolme on minusta ylen ihmeellistä,

ja neljä on, joita en käsitä:

₁₉kotkan jäljet taivaalla,

käärmeen jäljet kalliolla,

laivan jäljet keskellä merta

ja miehen jäljet nuoren naisen tykönä.

₂₀Samoin ovat avionrikkoja-vaimon jäljet;

hän syö, pyyhkii suunsa

ja sanoo: "En ole pahaa tehnyt".

₂₁Kolmen alla järkkyy maa,

ja neljän alla ei se jaksa kestää:

₂₂orjan alla, kun hän kuninkaaksi pääsee,

houkan, kun hän saa kyllälti leipää,

₂₃hyljityn alla, kun hän miehen saa,

ja palvelijattaren, kun hän emäntänsä

syrjäyttää.

₂₄Neljä on maassa vähäisintä,

mutta viisaan viisasta silti:

₂₅Muurahaiset ovat voimaton kansa,

mutta he hankkivat leipänsä kesällä;

₂₆tamaanit ovat heikko kansa,

mutta he laittavat majansa kallioihin;

₂₇heinäsirkoilla ei ole kuningasta,

mutta koko lauma lähtee järjestyksessä liikkeelle;

₂₈sisiliskoon voi tarttua käsin,

mutta kuitenkin se oleskelee kuninkaan linnoissa.

₂₉Kolmella on komea astunta,

ja neljä komeasti kulkee:

₃₀leijona, sankari eläinten joukossa,

joka ei vääjää ketään,

₃₁hevonen, solakkakylki, tai kauris,

ja kuningas joukkonsa johdossa.

₃₂Jos ylpeilit — olipa se houkkamaisuutta

tai harkittua — niin laske käsi suullesi.

₃₃Sillä maitoa pusertamalla saa voin,

nenää pusertamalla saa veren,

ja vihoja pusertamalla saa riidan.